Kuvakollaasi

Tässä pieni kuvakollaasi siitä, miten paljon iloa uusi taulutelkkari tuo Leo Leijonan elämään :-)

Oma suosikkini on tuo vasen alakulma...tiedän että sinua tarkkaillaan... :-)

Näyttelyverhot/ Marimekon Kuminakangas

Kuten tarkkasilmäisemmät ovat varmasti huomanneetkin, niin KYLLÄ, olen käyttäynyt Leolla SAMOJA NÄYTTELYVERHOJA koko ajan.

Valitsin silloin (v.2010) ajankohtaisen Kuminakankaan Marimekon mallistosta,  ja tietysti sinisen sävyisenä. Sininsen siksi, että se korostaisi punaista Leon turkkia.

Tässä mallataan vähän, miltä se sitten oikein näyttää:

No hyvältähän se näytti. Aika tummalta kylläkin. Mutta oikeassa valaistuksessa just hyvä.

Mutta mikä verhomalli olisi sitten toimiva? Kun tosiaan aikaisempaa näyttelykokemusta ei ollut, niin yritin sitten pähkäillä eri mallivaihtoehtojen välillä. Toinen sanoo sitä ja toinen tätä. Koska itsekin osaan suoraa saumaa ommella, oli kuitenkin selvää että yritän itse tehdä verhot, vaikka olin jo netistä löytänyt vaikka mitä erilaisia ja ihania myytäviä verhoja :-)

Löysin netistä myös ompeluohjeet, jota vähän muuttelin...

Tässä olisi hyvä puoli se, että yläosa on tehty yhdestä kappaleesta. Näin ollen Leo ei pääsisi häkin ja verhojen väliin. Sitten tuli vielä tämä euroverhomahdollisuus. Tein sitten nekin samalla kertaa, eli jätin takaseinän vain pois. Vetoketjuja en ommellut mihinkään. Kattoon tein muotoonommellut kulmat, jolloin kattokappale pysyi tukevasti paikoillaan.


Tässä sitten ekaa kertaa näyttelyssä:

Seinäjoella 2010.

Olen ollut suht tyytyväinen verhoihin.

Mitä tekisin toisin?
Tekisin vaaleamman kattokappaleen, sillä valaistus on usein näyttelypaikoilla huono. Leo on jäänyt vähän "pimentoon" kun kaikki on tummaa. Kokeilumielessä olen ottanut kattokappaleen kokonaan pois, niin tulee kissakin paremmin häkistä esille. Se nyt taas ei ole muuten mukavaa.

Joku minulle joskus sanoi Tallinnan matkalla, että vuorisatiinityyppiset kankaat menevät pieneen tilaan, joten ne ovat näppärät matkalla. (Tosin tämä rouva oli itse varustautunut koko viikonloppuun pienellä repulla ja siinä oli kuulemma kaikki tarpeellinen sekä hänelle että kissalleen. Hmmmm...? )

Olen pessyt verhot jokaisen näyttelykerran jälkeen tai vähintäänkin pakastanut, jotta bakteerit kuolevat. Puuvillakankaaseen jää helposti karvaa kiinni ja se myös tummassa näkyy. Se vähän lisää siivoushommia ;-)
Toisaalta taas puuvilla ei ainakaan sähköistä turkkia esim. talvella, mitä taas EHKÄ jotkin tekokuidut saattaisivat tehdä.

Alusta on pehmeä, joten se vie jonkin verran tilaa. Leon on sitten mukavaa kelliä pehmeällä patjalla koko päivän. Kyllä aina sen verran tilaa laukussa on :-)

Oikeastaan tämä verhojen ompelu ja suunnittelu oli yksi minulle hauskimmista jutuista mikä liittyi kissanäyttelyharrastuksen aloittamiseen muun toiminnan ohella :-)

Kuuma kesäpäivä

Leon perunamaaseikkailu tuli ikuistettua lämpimänä kesäpäivänä.

Tule tule uimaan...

Hetkinen, hetkinen, mitäs tuolla tapahtuu? Sorsia? Merihylje? Valaskala?

Nyt mä meen kyllä katsomaan...

Ah soo, tuttuja :-D 

Voiskohan se nousta jo ylös tuolta lainehista, kun mulla on jo nälkä. Niin, ja ei pelota tämä laiturilla oleilu ollenkaan...

Huoh....vihdoinkin....

Niin onk tääl jottai raksui???

Yön Timo

Mikäs sen mukavampaa yön saapuessa mökillä kuin kuunnella metsähiiren rapinaa...

...tai kuulostella yöperhosten surinaa...

No hyvä on, hyvä on...tullaan sisälle sitten...

Onneksi täällä mökissä voi jatkaa vielä tuota yöperhosten tutkimista...mutta hei...mitäs tuolta ikkunasta näkyy???

Yön Timo on muuttunut taas Aamun Leoksi :-)

Matkalla Supreme Championiksi/ Helsinki 27-28.7.2013

Heinäkuun viimeiseen viikonloppuun valmistauduimme vähän pidemmän kaavan mukaan. Leolta puuttui enää YKSI sertifikaatti SC- tittelistä. Ja koska mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, vähän ristiriitaisin tuntein suunnittelimme jotain pientä ekstraa. Se oli jo matkan varrella selvinnyt että eivät ne sertitkään puussa kasva, mutta jos kaikki sujuu paremmin kuin hyvin, niin on syytä todellakin juhlia! Toisaalta taas jos kaikki on viimeisen päälle suunniteltu ja hankittu, tuo se  huonoa onnea jne. Mutta pakkohan se on varautua. Ei Supremeksi valmistuta kuin kerran elämässä!

Hankin Leon näyttelyhäkin päälle pienen kukka-asetelman mahdollista valmistumista juhlistamaan. Lisäksi ostin vähän karkkeja, joita saattaisin sitten yleisölle ja muille näytteilleasettajille tarjota. Kasvattaja sanoi tuovansa shampanjat. Hmmm...mitäs vielä?! Ei kai mittää.

Kuten yleensä, Leon osuus alkoi pesusta. Tätä ennen hänet oli tietysti harjattu ja leikattu kynnet. Siitäpä olisikin ollut mukavaa saada teille videokuvaa ;-) Varsinkin kampausosiosta...

Vuorossa oli siis Mirrin pesu, ja näin reppanalta meidän punainen iso "too food" cooni näyttää läpimärkänä. (Ajan kuluessa on Leon Hovipesijäkaarti kutistunut yhteen ainoaan Hovipesijään.)

Meidän perheessä on vakiintunut sellainen työnjako, että minä pesen ja "isi föönaa." Mies miehelle, you know....

Matkalla Helsinkiin oli TOOOOSI kova ukkosmyrksy ja välttelimme vesiliirtoja parhaan taitomme mukaan. 

VALITSE SCANDIC! Näyttelyharrastuksen myötä olen liittynyt Scandic- kerhoon, niin on hotelliyöpyminen muka halvempaa. Tässä illansuussa turkki pöyheänä hotellihuoneessa kerätään voimia huomiseen koitokseen.


27.7.2013 LAUANTAI

Leon tuomarina oli Alessandro Di Chio. Tämä italialainen herrasmies ihastui Leoon ja jee, jee serti tuli. Elikäs Leo sai arvosteluksi EX 1 CACS ja valmistui Supreme Championiksi! Ah, onnea! Hieno päivä! Tai oikeastaan aamupäivä.

Tämän jälkeen oli vuorossa värin paras mittelö kaikkien leikkaamattomien MCO V väriryhmäläisten kanssa. Meitä vastassa oli kaksi hyvin korkeatasoista kilpparineitoa ja muistaakseni eräs naapurimaan punatabbypoika. Mutta.....Alessandro valitsi Leon! Näin ollen saimme myös BIV arvosanan.

Myöhemmin iltapäivällä oli tuomarin paras- nominoinnit. Täytyypä sanoa että Leolla oli hyvät mahdollisuudet edetä näyttelyurallaan. Meistä tuntui jo siltä, että kaikista uroksista Alessandro valitsisi Leon, mutta juuri HooHetkellä Leoa alkoi moinen touhu kypsyttämään ja hän alkoi napostelemaan esittäjän (eli mieheni) kättä. Ei ei ei, siitä tuomari ei pitänyt eikä siis päästänyt Leoa eteenpäin. Mies miehelle....you know...ei oikein toiminut tässä tilanteessa. Matkaan lähti muuan norjalainen. :-)

  
Loppuiltapäivä vietettiinkin sitten hörhötysten keskellä. Oli kukkaa ja karkkia ja korttia ja ruusuketta. Juhlakalu itse vähät välitti koko touhusta, mutta edusti sitten rutiinilla. Järjestävä yhdistys SUROK tarjosi valmistuneille SC- kissoille leimakortin yhteen heidän järjestämään näyttelyynsä, kissa- aiheisen pillerirasian ja ison ruusukkeen.


SUNNUNTAI 28.7.2013

Tuomarina oli meille entuudestaan tuttu Jörgen Billig ja hänellä oli tuomarioppilas. 

Mutta....Leo valmistui eilen joten hän sai Jörgeniltä ensimmäistä kertaa elämässään KM eli kunniamaininnan. 

Lisäksi hän pääsi suoraan tuomarin paras- valintoihin, jossa häntä vastassa oli yksi norjalainen naapurimaasta. Ja naapurista tuli päivän päätteeksi BIS- kissa ;-)

Arvostelussa...

 "Pakollinen" kuva KM- ruusukkeesta. Jahas, nyt se on sitten ohi. Mitäs sitten???

Kotona sentään odotti ihana ruusukimppu, sillä näinä aikoinan olin virallisesti taas vuoden vanhempi ja viisaampi....

Hei, tuolta saapuu Char....eiku Vuorensinen Baloo

Oi niitä pentuaikoja!!! Leo kotiutui heinäkuussa 2010 ja hän oli alusta alkaen ihan kuin kotonaan.

Olin tilannut hänelle ZooPlussasta ison kulmamallisen raapimapuun. Oksalla ylimmällä oli mukavaa kelliä. Kaikkein paras paikka kuitenkin oli oikealla oleva pussimallinen taso.

Hip heijaa tässä on kiva olla...Mutta mitäs tuossa edessä heiluu?

Ettei olis vaan tuulikelloja?! Iiiiihana helinä ja kilinä kuuluu ja mä yllän niihin just ja just...
( paaljon paljon myöhemmin pussimallinen taso oli historiaa vain, sillä se ei kestänyt pontevan pojan painoa...)

Vanha ompelupöytä piti testata, aika jännä tämä poljin osa, mahtuu ihan vaikka makoilemaan...

No sit tietty mut laitettiin tähän punaiselle nahkasohvalle pinkin tyynyn kanssa ja otettiin valokuva. Eikä mua kyllä ostettu miksikään koristekissaksi vaikka kaunis olenkin...

No sitten mulla on tämä pienempi raapimapuu ja jotain ihme pantterinnaamoja...Ihan kiva tässäkin on kölliä!
( Huom. 3 vuotta myöhemmin tämäkin taso petti, eivät jenkat vain kestäneet kun otin vähän vauhtia...)

Kiva seepraputki, niin kauan se oli kiva kun mahdoin tonne sisälle. Nyt sitten ei oo enää aikoihin ollut asiaa koko putkeen, taisi olla hukkaputki!

Niin ja tässä tämä mun uusi kaveri, Dioksi kutsutaan. Nimikin on italiaa ja tarkoittaa jumalaa. Toki tämä musta murjaani on nimetty Ronnie James Dion mukaan. Piste ja Aamen.

Mutta mikään ei vedä vertoja lauantai- illan Avara Luonto- ohjelmalle.

Ja illan tullen kotona on ihan villi maine coonin pentu.

Mitä tästä opimme?

Kun ostaa jotain pientä, voi saada jotain suurta. Lopulta kuitenkaan mikään ei kestä, mihinkään ei mahdu, eikä kukaan jaksa enää yhdellä kädellä kantaa. Jotkut ei kahdellakaan. :-)

Eläinten suojelua ja kissanpentuja

Niinpä, mitenkäs kaikki oikein alkoikaan...Löysin tiedostoistani KIRJEEN tai oikeammin sähköpostin, minkä lähetin Vuorensinen kissalaan Miralle yli kolme vuotta sitten. Käytän tässä periaatteen vuoksi nimimerkkiä ;-)

Muistan, miten aikaa vievää mutta samalla myös perin mielenkiintoista oli coonin "metsästäminen". Värienkin kanssa oli vähän niin ja näin...vaihtoehtoja kun on niin monia ja kaikki yhtä ihania! Yritä siinä sitten päättää... 

Joku kuitenkin sai minut ottamaan yhteyttä pienten punaisten kääpiöiden kasvattajaan...

"Hei Mira!

Onnitteluni punaisesta pentueesta. :-)

Olen xxx- vuotias nainen xxxx seudulta ja olen jonkin aikaa seuraillut coonien nettisivuja etsien itselleni sopivaa pentua. Haen itselleni isokokoista urosta, jonka kanssa voisin mennä näyttelyynkin. Olen vain huomannut, että vain ”nopeat elävät” elikäs pentuja on kyllä syntynyt, mutta ne ovat myös hyvinkin varattuja.

Eli tosiaan isoa punaista poikaa tässä ollaan etsimässä. Asun kerrostalossa ja kesäisin vietän aikaani paljon maaseudulla. Kotona mulla on koiranrontti hovawart rodultaan, rauhallinen tapaus. Pennun pitäisi siis totutella tämmöiseen perhe- elämään. Olen ajatellut nimenomaan sitä näyttelyä yhtenä uutena harrastuksena; aikaisempaa näyttelykokemusta mulla ei ole, mitä nyt joskus turistina siellä dallaillut. Myös coonit on rotuna uusi tuttavuus; olen ollut yli 10 vuotta ihastunut persialaisiin, mutta nyt halajan jotain toisenlaista. :-)

Huomasin että olet myös eläinsuojeluihminen. Eläinsuojeluasiat ovat myös omaa sydäntäni lähellä ja olen eläinsuojelukummina SEY:lle. Ajattelin jopa jossain vaiheessa, jospa antaisinkin kodin jollekin kodittomalle kissalle, mutta ehkä tässä elämäntilanteessa se on vähän liian haasteellista; nehän ovat usein aikuisia kissoja ja vaativat hyvin pitkäjännitteistä tutustumista...mulla kun on kotona tosiaan jo koira ja sitten ne NÄYTTELYT!!! Eli cooniin olen päätynyt :-) Ja mielestäni terhakka pentu on helpompi tutustuttaa uuteen perheeseen kuin kovia kokenut aikuinen kissa.

Minkäluonteisia pentueen vanhemmat ovat? Ainakin kuvista päätellen todella ihanan näköisiä :-) Onko pentueesta jo tehty paljon kyselyjä? Olisikohan siellä minulle jokin ponteva poika?

Mukavaa viikonloppua Sinulle ja kissoillesi :-)

terv. ""Lady In Black""

Vähäsen tämän sähköpostin jälkeen Mira sitten soitti minulle ja siitä se sitten lähti :-)

Leo, pieni leijonanpentu

Lähdin ajelemaan Padasjoelle muistaakseni joskus kevätkesällä. Olisikohan ollut toukokuuta? Ihan vierasta seutua minulle, ja aika pitkä matka, mutta mitäpä sitä ei tekisi pentukuumeen vallitessa.

Punainen pentue oli minua vastassa...Kuka nyt onkaan siis kuka? Otappa siitä selvää ;-)

Vien tuliaisiksi pari punaista hiirtä. Tässä sitä ihmetellään. Hän VOI olla Leo tai sitten joku muu :-)

Tietysti kunnon vauvanhoitoon kuuluu myös punnitus. Se kävi kasvattajalta kätevästi taikinakulhossa. Äiti katselee taustalla tarkkaan...ja voi olla että tässä punnitaan LEOA tai sitten jotakin toista :-)

Mitä ihmettä? Hevonen? Leon ja minun ensitapaamisesta teki erityisen se, että en ollut yli 15 vuoteen ollut ratsailla, mutta rohkenin sitten tekemään pienen lenkin Miran ja hänen kaverinsa kanssa. (Olikohan heillä hevosia peräti neljä?) No minä sain rauhallisen Aben, joka viettää jo eläkepäiviään. Ja hei, pysyin selässä koko lenkin ajan, mitä nyt välillä piti tarrata harjaan kiinni...( Onneksi itse tapahtumasta ei ole kuvallista dokumenttia.)

Nimi suoraan Viidakkokirjasta!

Leo syntyi Vuorensinen kissalaan 12.4.2010 ja hänellä on kuusi sisarusta. Yllätys, yllätys he kaikki ovat punaisia/ punatabbyja.

Nimet ovat inspiroituneet sarjakuvahahmoista.

Baloo ja Bagheera Viidakkokirjasta, Banzai Leijonakuninkaasta, Beauty ja Babette Kaunottaresta ja Hirviöstä, Bianca Bernand ja Biancasta ja Bamse (maailman vahvin nalle).

Tässä todistusaineistoa:

Nalan ja Axl:n pentujen nimet (osa 1.)

Itselleni kaikkein tutuin olisi ollut tuo Bianca, sillä Bernand ja Bianca oli lapsena eräs lempparisatuni, jota useaan useaan kertaan äänikirjasta kuuntelin :-)

Matkalla Supreme Championiksi/ Tallinna 29-30.6.2013

Toista kertaa Tallinnaan ja tällä kertaa kesällä oma ukko mukana. Vähän eri merkeissä siis viime Tallinnan reissuun verraten. Mietin edelleen pitkään eri matkavaihtoehtoja, mutta päädyin jälleen valmismatkaan sen helppouden vuoksi.  Lähdimme matkaan perjantaiaamuna ja perillä Tallinnassa olimme iltapäivällä.

Laivamatkalla kuvasimme lokkeja kannella, kun ulkomaalaiset turistit syöttivät niille leipää kädestään. Kas kun ei tullut yhtäkään lokinläjää niskaan, sellainen kuhina laivan kannella oli.

Tallinnassa majoituimme ennalta tuttuun Susi- hotelliin ja majoittumisen jälkeen lähdimme loppupäiväksi ostoskeskus Rocca al Mareen.

LAUANTAI 29.6.2013

Näyttelyluettelon kansi

Lauantain eläinlääkärintarkastus sujui todella luontevasti. Olimmehan ajoissa paikan päällä. Tuomarina tänään oli Steven L. Jones ja luulin aluksi että Leo on päivän ensimmäisiä kissoja, mutta joitakin muutoksia oli tehty, joten odottelimme monta tuntia jotta vuoromme tuli.

Leo taisi olla Stevenin mieleen, sillä tässä on meneillään värin paras rinki. Leo voitti sen. :-)


Tämän jälkeen oli tuomarin paras- valinta:

Leo voitti senkin. Ei voi olla totta! Ensimmäistä kertaa elämässään!!! Olimme niin iloisia ja yllättyneitä, että!!!
Se taas tarkoitti sitä, että Leo meni ensimmäistä kertaa elämässään paneelihäkkiin.

Paneelihäkissä on tunnelmaa...ja vähän tämän jälkeen Ukkoa vietiin ;-)

Paneeli ei sitten mennytkään ihan kuin Strömsössä, mutta sen jo arvasinkin. Vastassa oli kaikki paikan huippu- urokset ja Leo ei muutenkaan pidä äkkinäisistä liikkeistä...

Paneelista selvittiin kuitenkin hengissä ilman sen suurempia kommervenkkejä. Huom. "suurempia." ;-)

Päivän arvosteluksi tuli EX 1 CACS BIV NOM.

Hotellissa sitten ihmeteltiin voittosaalista.


SUNNUNTAI 30.9.2013

Tuomarina oli Henry Hornell.

Arvosteluksi tuli: EX 1 CACS. Hyvä Leo, yksi puuttuu vielä ;-)