Valokuvien ja tekstien kopioiminen ilman lupaa on kielletty.

25. marraskuuta 2013

Supreme Champion pokaali

Suomen Maine Coon ry:n lahjoittama pokaali löysi vihdoin viimein kotiin.

Sain sen Turun näyttelystä kotiin Lunan mukana lauantaina 23.11.13 vaikka valmistumisestani on kulunut jo neljä kuukautta.

Tässä sitten piti kököttää pokaalin vieressä. Ei pal napannut. Mutta tässä se komeus on:

Komeeta porukkaa... ;-)

Lunan näytelmät/ TUROK 23-24.11.2013

23.11.2013 TURKU/ Pentuluokka

Hei! Olen Luna, viisi kuukautta vanha maine coon pentu. Aloitin näyttelyurani lauantaina Turussa. Tärisin kuin haavanlehti eläinlääkärintarkastuksessa ja aluksi muutenkin. Tottakai minua pelotti, kun oli kauhea hälinä ja kissoja joka paikassa. Onneksi minulla oli turvallinen oma häkki, missä olla. Olimme ajoissa paikalla, kuten perheelläni on kuulemma tapana olla.

Tuomarina oli Marjatta Koskenkangas. Tulokseksi sain EX 1.

Tuomarinpöydällä käyttäydyin ihan mukavasti. Olisi voinut olla pelokkaampikin...Myös venytykset sujuivat ensikertalaiseksi ihan kivasti. Mutta onpa tämä VIII väriryhmä vaikea ja täynnä toinen toistaan upeampia kissoja. Täällä oli vaikka mitä huippukissoja ja minä pienimpänä pidin perää. :-)

EX 1


24.11.2013 TURKU/ Pentuluokka

Tänään olikin mukava tulla pelipaikalle, kun ei tarvinnut mennä eläinlääkärintarkastukseen ollenkaan. Pääsin suoraan häkkiin. Nyt en enää viitsinyt kyhjöttää takaseinällä ja katsellä maailmaa, kuten eilen aamulla tein, vaan päätin yrittää murtautua ulos koko häkistä. Yritin kaivita pientä päätäni häkin reijistä ulos, pureskelin häkkiä ja tuota pinkkiä sydäntä joka on kuulemma LUKKO! Lisäksi tietenkin pengoin alustoja...mutta ei...häkki pysyi suljettuna.

Vau, mikä mirri täällä asustaa!
 Tänään minulla oli kilpailija värinvaihdon vuoksi. Minua vastassa oli neljä päivää vaille nuorisoluokkaan kuuluva neiti. Hän oli kyllä kaunis ja iso. Noh, tuomarina oli Magdalena Kudra ja niin siinä sitten kävi että minä jäin kakkoseksi. EX 2 oli arvosana. Tämä voittajani oli myös BIV ja NOM, joten en minä huonolle kuulemma hävinnyt.

Mikä tämä on? EX 2???? :-)
Päivän kyllä kruunasi se, että juuri kun olimme kotiin lähdössä, viimeiseksi kuulutettiin Yleisön Suosikkikissaa...Yleisön suosikkikissa on numerolla 106 kilpaillut Artsycats Lucy in the Sky, omistaja ..... Hip heijaa! Sain komean pokaalin, lahjakortin ja ruusukkeen. Happy Happy Happy!!!!

Yleisön suosikkikissan poseerausta.



20. marraskuuta 2013

Oletteko nähneet Luna- neidin kylvyssä?

Pienin Mirri on sitten pesty, nimittäin Luna. Ensimmäistä kertaa täällä meillä kotona. Olen todella huojentunut, sillä se sujui melko hyvin ottaen huomioon että oli ensimmäinen kerta. Toki minulla oli ylimääräinen käsipari auttamassa, mutta silti. Luna kun on vielä pieni pentu, pesin hänet silleen "kevyesti." Ei mitään rankkaa gooppikäsittelyä. Saas nähdä mitä siitä tulee. Eikä isikään föönannut ollenkaan, sillä turkki on vielä kovin lyhyt. EHKÄ olisi ollut hyvä totuttaa tuohon fööniinkin, mutta ajattelimme että se kuivuu nopsaan muutenkin.

Kysymys kuuluu... Kuka meistä kolmesta on juuri pesty? :-)


Luna- neiti suihkunraikkaana. On siinä Leolla ihmettä....

18. marraskuuta 2013

Maistiaisia

Huomenta blogimaailma!

Saimme perjantaina postissa oman kirjeen. Siinä oli kaksi näytepussia RUOKAA meille molemmille. Vaan katsokaas, miten oli käynyt...
Ei pal naurattanu. Pussi oli tosiaan mennyt rikki, ei näin pahasti, mutta avatessa kirjeen sisältö oli tämä. Kissan ruuassa olivat myös muut postit, ja ihmettelimme kovasti miten perjantaina meille tuli niin paljon postia, kun yleensä ei tule mitään...Ja ihmettelimme kovasti, miten tuollaisen kissanruokapussin saa rikki. Teräaseella?

No onneksi yksi pussi jäi maistiaisia varten. Onhan sitä siinäkin.

Kissamaista alkuviikkoa teille kaikille!

15. marraskuuta 2013

Perjantai...

Huomenta blogimaailma!

Tässä teille ihanainen kesäkuva tänne pimeään marraskuuhun...

Haluamme toivottaa oikein valoisaa viikonloppua teille kaikille! Tallinnaan meneville peukut pystyyn ja voitto kotiin!!!

7. marraskuuta 2013

Turku kutsuu!

Huomenta blogimaailma!

Saapi nähdä, miten tämä blogi muuttaa muotoaan, kun tämän piti olla vain MINUN blogini, mutta nyt kun meillä on tämä portugalilainen mamu perheessä, niin tietenkin hänenkin edesottamuksiaan täällä mainitaan...

Tämä postaus koskee tulevaa näyttelyä. Turkuun mennään, tai siis Luna menee. MINÄ jään kotiin örisemään, sillä näytinhän jo Raumalla kaikille että nyt tämä pelleily saa riittää. ( Ei Supreme Championin tarvitse enää kaikkii kissanristiäisiin osallistua...)

 Tämä onkin tyttöselle sitten eka näyttely. Kaikenlaista puuhaa kuulemma riittää, verhoista alkaen. Minun omani kun ovat liian miehiset tähän tilanteeseen... :-D

Mutta ei siitä sen enempää. Minulle suunnitellaan kuulemma treffejä hemaisevan misun kanssa. Niiitä odotellessa...

Mukavia kissanpäiviä kaikille! Toivoo Leo.

4. marraskuuta 2013

Muikeaa Marraskuuta!

Reipasta alkuviikkoa teille kaikille ja Muikeaa Marraskuuta!

Toivottaa Kukkulan Kuningas

PS. Kesätuulahdus tähän harmauteen... :-)

3. marraskuuta 2013

HALLOWEEN OSA 2.

2.11.13 Klo 8.45 lauantaina lähdimme Raumalle. Tiedossa olisi esittelynäyttely, jonne tulisi arvioilta noin 40 kissaa ja näyttely oli järjestetty yhdessä Satakissan ja Suomen Maine Coon- kissat ry.n kanssa. Urheilutalo Ooperin parkkipaikka näytti aika tyhjältä, kun noin tunnin matkan jälkeen pääsimme perille.


Paikkaa oli koristeltu hauskasti teeman mukaisesti. Tyhjiä häkkejä oli muutamia; ilmeisesti suurin osa käytti omia sturdejaan ja kissoja olisi varmaan voinut olla enemmänkin tulossa...Pari- kolme myyntikojua oli jo pystyssä ja kuten jo mainitsin, koristeluun oli satsattu selvästikin ja paikka näytti pieneltä mutta viihtyisältä.

Menimme eläinlääkärin tarkastusjonoon ja juttelimme muutaman uuden ja vanhan kissatuttavuuden kanssa pari sanaa. Leon vuoron tullessa nostin hänet pöydälle ja annoin paperit eläinlääkärille. Leo kun on kokenut tuon jo montakymmentä kertaa aikaisemmin, ajattelin että ei tässä nyt mitään sen ihmeempää ole. Mutta kylläpä oli.!? Leo katsoi sivulleen peiliin muutaman kerran kuin mitatakseen jotain, sen jälkeen se katsoi ylös kattoon ja auts...sähisi. Se oli pelästynyt peilin kautta heijastunutta isoa kurpitsamobilea, joka roikkui eläinlääkärin pöydän päällä. Huomasin että Leo oli peloissaan ja ihan pois tolaltaan. Se katsoi heiluvaa mobilea ja oli kauhuissaan. Sitten kaikki kävikin niin nopeasti että hyvä että perässä pysyin.

Leo ehti napata lääkäriä kädestä ja minä sain nopeasti sujautettua ison, sähisevän, rimpuilevan, purevan ja raapivan kollin omaan boxiinsa. Ei muuta kuin leima otsaan ja kotiin. Vittu että vitutti suoraan sanoen. Olipa taas huonoa tuuria, mutta minkäs sille voi. Halloween- verhot jäivät koekäyttämättä ja näyttelykassi avaamatta ja Leo esittelemättä.

Kotiin päästyämme Luna oli päivätorkuilla. Leo käveli boksistaan ulos, niinkuin mitään ei oli tapahtunut, puhdas häntä hulmuten. "AI MÄÄ VAI???" AI MUN TAKIA VAI???" Lisäksi hänellä oli tietenkin nälkä ja jano...KISSAT <3....:-)



Loppujen lopuksi kun asiaa jälkeenpäin pohdin, ehkä tässä Surkeiden Sattumusten Sarjassa oli tarkoitustakin. Luna ei joutunut olemaan montaa tuntia yksin kotona. Esittelynäyttely ei maksanut mitään, paitsi bensakuluina. Halloween- verhoja oli kiva suunnitella ja tehdä, ja ne jäivät nyt odottamaan parempia aikoja. Kävimme samalla matkalla Ystäväni perheen luona vierailulla, ja oli tosi mukava nähdä heitäkin kaikkia pitkästä aikaa. Lisäksi meille tuli mieheni kanssa lauantaiksi monta tuntia lisää vapaata, nyt ehtisimme tekemään muutakin kuin istuskella kissanäyttelyssä iltaan saakka. Ja onneksi tämä kaikki tapahtui Raumalla eikä esim. Turussa, jossa olisi ollut se 600-800 kissaa...Nyt tiedän, että Leoa en vie enää minnekään. Hän jääköön kotimieheksi ja jos sopivia naarashalukkaita löytyy, hän on käytettävissä siitokseen harkitusti. Meillä kotona. DVM- tittelistä puuttuisi kaksi pojoa, mutta antaa olla. Viis titteleistä kun äijä rettelöi. Tuo SC- titteli on hänelle hieno saavutus. Ja kyllä hymyilytti kun joku kysyi siinä rytäkässä että ONKO TÄMÄ EKA KERTA? No ei ihan...

Leo on aina reagoinut ympäristöönsä varsin voimakkaasti. Hän on pelästynyt raviradalla hölkkääviä hevosia, rappusissa liikkuvia ihmisiä tai kattoikkunoista tulvivaa valoa ja varjoja. Hän on varsin visuaalinen tapaus. Hän kuuluu siihen vähemmistöön joka ei huomaa edes sydänultrausta tapittaessaan tietokoneen ruudulta silmä kovana liikkuvaa juustoa ja hiirtä. Niin hyvässä kuin pahassa...Lisäksi pohdiskelen myös tuota hänen hormoooooonituotantoaan, mikä varmasti aiheutti arvaamattomuutta, aggressiota ja ärtyisyyttä. Ja minä kun Raumalle lähtiessä mietin, voinko laittaa ison noitahatun päähäni, jos kissat pelästyvät sitä...Ja toisekseen Leo taitaa olla yhtä hikeentyvää sorttia kuin emäntänsä. Rits räts ja sit se on ohi. Että kyllä tähän diskaukseen vaikuttivat kaikki tekijät yhteensä eikä vain yksi joku tietty juttu. :-)

Nyt ollaan Lunan kanssa lähtökuopissa näyttelyiden suhteen ja toivomme että hänen kohdallaan kaikki alkaa sujumaan jouhevasti. Kun jälkeenpäin mietin Leon näyttelyitä ja näyttelypäiväkirjoja, ei hän kyl mikkää helppo tapaus oo koskaan ollu...

Ihanaista kissamaista Sunnuntaita teille kaikille ja toivottavasti Raumalla oli onnistunut päivä kaikille kissaihmisille :-D

2. marraskuuta 2013

Se on Halloween!!!


Kissamaista Halloweenia teille kaikille!

Iloksemme huomasimme, että Leo on saanut blogilleen ensimmäisen seuraajan! :-)

Kiitos Veera mielenkiinnostasi. <3 MIAU!!!