Valokuvien ja tekstien kopioiminen ilman lupaa on kielletty.

28. elokuuta 2014

Rantaleijona vauhdissa, osa 4.

"Somebody`s watching me..."

 "Tule tule poika uimaan...kahlaamaan..."

"Etsi kuvasta kaksi kissaa."


" Leo telttailee pienen pienessä kupolissaan."

27. elokuuta 2014

Nimiä nimiä!

Tervehdys!

Saanen esitellä tyttäreni: Magnificat Red Velvet & Magnificat Chocolade Chip.

Rakkaat lapsukaiseni ovat nyt nimetyt. Heidät on nimetty amerikkalaisten ihanien makeiden leivosten ja kakkujen mukaan. Palvelijani kun on niin kovasti makean perään ja hän on kesällä bongannut Red Velvet- reseptin. Tiedättekö tämän klassisen punaisen baakkelsin? Katsokaa kuvia täältä: Red Velvet

Red velvet -kakussa on kaksi erityistä asiaa: pehmeän samettinen koostumus ja punainen väri. Erityisti tuo punainen väri innoitti palvelijaani. Kakun historia ulottuu 1800- luvun lopulle saakka ja sen ensimmäisistä vaiheista liikkuu monia teorioita. Viinietikka sai kaakaojauheen muuttumaan punaiseksi ja elintarvikevärien tultua markkinoille kakusta tehtiin salaperäisen, jopa mystisen punainen. Niinpä me täällä kotona ajattelimme, että pienelle punaiselle prinsessalle sopii paremmin kuin hyvin tämä sokerinhuuruinen ja sydämenpunainen, dramaattinen nimi.

Magnificat Red Velvet


 Mitäs muuta klassista leivonnaista vielä ameriikasta on vielä tarjolla? Toinen tyttönen on väritykseltään kuin Mudcake konsanaan, mutta kuka nyt haluaisi olla MUTAKAKKU? Ei minun lapsoseni ainakaan. Niinpä yritimme kehitellä jotain hienostuneempaa...

Australialainen Rocky Roads, tämä suklaan ja vaahtokarkin yltäkylläinen olemus sopii paremmin pojalle...Petit Fleur...ei, ei...ranskalaisia juttuja on meidän perheessä aina vältelty, jo ihan autoista lähtien...Mutta suklainen joku ihananainen nimi...Chocolate Chip Cookies ja tästä tietenkin jätetään pois tuo Cookies niin jäljelle jää klassiset amerikkalaiset suussa sulavat pikkuleivät ja varsin rimmaava nimi suklaahipputurkille.

Katsokaa vaikka: Chocolade Chip

Magnificat Chocolade Chip




Ja tähän loppuun sitten tietysti vielä se Isoin ja Makein Suklaahippu eli Sissi- äiti:

Loppukommentteihin halutaan lisätä sellainen juttu että tuo kissanpentujen kuvaaminen on taidetta. Se ei olekaan niin helppoa kuin ensituntumalta voisi ajatella. Siinä voi mennä katsokaas jauhot ja hiivat sekaisin, baby nyt leivotaan...Onneksi noista lukuisista otoksista edes osa oli katselukelpoisia.

Mukavaa Syksyä teille muruset! Miau!

14. elokuuta 2014

Rantaleijona vauhdissa, osa 3.

Niin siinä vaan käy, että ennenkuin huomaammekaan elokuu on jo puolessa välissä. Se tarkoittanee kesän lopun lähenemistä...Laitetaanpas tähän pitkästä aikaa vähän mökkielämäpäivityksiä. Mökillä kun meillä kaikilla on aina niin muukaavaa...

Valokuvat ovat nyt huonompilaatuisia, koittakaa kestää. Niissä on kuitenkin jokin pieni juju. Katsotaanpas...

Tässä ensimmäisessä kuvassa POIKA SAUNOO. Sauna se on kuulkaas Miehen paras paikka. Minä ainakin mieluusti makailen ylälauteilla, ilman löylyjä kylläkin, mutta se on niin rauhallinen paikka ja myös - uskokaa tai älkää- mökkimme viilein paikka kesähelteellä. Ja niitä helteitähän riitti. Tässä toki katson trendikkäästi saunan ikkunasta ulos eri värisien vatien välistä. Ettei vaan tuo kuuppakin vielä päähän kopsahda? Vesi maistuu muuten vallan mainiolta noista astioista.
***

Toisessa valokuvassa minä roikun terassilla, kuten leijonaeläimen kuuluukin. Siinä sitä taas tuuletetaan koiramme rakasta retropeittoa. Se on muuten mukavan pehmeä peitto makoilla, olen joskus kokeillut. Mahdun sen päälle mukavasti. Pidän tietysti huolen siitä, että koiran rakas puruluu on mahdollisimman lähellä minua...Ja voitte arvata mitä mieltä koiruus tästä kaikesta on?
***

Kolmannessa valokuvassa minä teroittelen kynsiäni tuohon kivenmurikkaan. TosiLeijonan kynnet vaativat kunnon raapimakivet, hamppuköydet on tarkoitettu marjanpoimijoille. Mukavaa on tuota sammalta kynsien kanssa kopristella. Katsokaa vaikka!!!
 ***

No nämä on näitä miesten juttuja. Meille tuli vieras sateen pelossa kontioissaan ja moisella kapistuksella. Sepä minua kiinnosti. Tämän tästä sitä kiertelin ja kaartelin, haistelin ja katselin. Olisin voinut vaikka hypätä kyytiin, mutta en sitten uskaltanut. Tosi utelias olin, kun moinen menopeli pihaamme saapui...

Mukavaa elokuuta kaikille, luvassa on näitä vielä lisää :-)