Miten sain nimeni?

Sinä rakas pienokaiseni olet syntynyt samana päivänä 

kuin italialainen näyttelijätär Sophia Loren. 

Päivä on 20.9. 

Teillä on vain 80 vuotta ikäeroa. 

Hän oli kaikkien aikojen yksi kuuluisimpia italialaisia näyttelijöitä

sekä sekä oman aikansa seksisymboli.

Tästä johtuukin, että pentueen teemana on Vintage Stars.

Hän on ilmeisesti myös kissojen ystävä.

Sophia Loren on väritykseltään vähän samanvärinen kuin sinä. Punaisenruskea ja ehkä jo tähän aikaan vähän harmaatakin lisänä.

Vaikka sinun kokonimesi on Blackcurrant Sophia Loren, kutsumme sinua silti Suraksi. Se olisi ollut toinen nimivaihtoehto, mutta tietyistä asioista johtuen emme ottaneet sitä käyttöön.

Sura- nimi tulee tv-sarjasta Spartacus. Sura on lyhenne nimestä Suratralis, se on traakialainen nimi ja tarkoittaa vahvaa tai rohkeaa. 

Niinpä kotioloissa kutsumme sinua Suraksi. 

Leo ja Luna ja sitten tuli Sura.

Miten synnyin?

Sinä rakas pienokaiseni synnyit Varpun ja Vaulan päivänä 

20.9.2014 klo 7.30 makuuhuoneen lattialle. 

Huusit kovasti tähän maailmaan tullessasi ja äitisi Luna oli ihmeissään. 

Painoit syntyessäsi 120 g ja olit ainokainen. 

Väritykseltäsi olit tumma kuin mikä, mutta pieni punainen läntti koristi päätäsi. 

Se on pienokaiseni, sitä kuuluista aatelista punaista.

Palvelijamme leikkasi napanuoran irti ja vei sinut sänkyymme äidin kanssa, 

missä alkoi kova tissin etsiminen. Sitä kesti noin parisen tuntia, 

kunnes hoksasit homman ja tilanne rauhoittui. 

Sinun oli arvatenkin kova nälkä, olethan isääsi tullut. 

Saimme Superdoulan kotiimme heti päivällä sinua katsomaan

 ja totesimme kaikki yhdessä että kaikki on nyt hyvin. 

Äitisi ei halunnut viedä sinua vielä päivällä omaan pesäänne lepäilemään, 

vaan hän imetti sinua uskollisesti lempipaikassaan, sängyssä. 

Tärkeintä maailmassa oli nyt se, että sinä pienokaiseni sait ravintoa.

Samana iltana palvelijamme muutti teidän kuitenkin omaan pesäänne 

ja muutitte sinne nyt mielellänne. 

Minä en sinua pienokaiseni vielä nähnyt, kuulin vain. 

Sophia Lorenin Salainen Päiväkirja

Huomenta!

Tänään alkaa meidän perheen pentupäiväkirja. Tarkoitus on kerätä tämän tunnisteen alle pientä turinointia ja valokuvia tästä meidän kaikkien silmäterästä.

Tämän kuvakollaasin nimi on:

"ÄITI HOITAA LASTAAN"

Kissamaista maanantaita virtuaalimaailma! Toivoo Leo.

Kissanomistajan Opas

Mou mau miu Ystäväni Rakkaat!

Palvelijani tässä surffasi netissä ja hänen silmiinsä osui Suomen Kissaliiton Kissan omistajan opas. Ja kukas se siellä edustaa rotua nimeltä maine coon? MINÄ! Palvelijani ei ollut uskoa silmiään ja koska hänellä on sama pää kesät talvet, emme tiedä onko tämä nyt uusi vai vanha juttu.

Kissanomistajan opas löytyy täältä Katso sivu 12

Kuvan on ottanut Tessa lv. ja minä luulen että olen tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Hän nimittäin muisti minut Helsingissä 2013, kun valmistuin Supremeksi ja hän kuvasi minut siellä. Ensimmäiset valokuvat minusta on otettu muistaakseni vuonna 2011 Turussa näyttelyssä ja se olikin kuulkaas oikea show. Enhän minä meinannut millään pysyä paikoillani ja minun perässäni juoksivat kokoushuoneessa niin kuvaaja, palvelijani kuin pari muutakin...mutta kuvat saatiin otettua ja niitä on kyllä tullut käytettyä!

Kiitos Tessalle kuvista ja vielä mukavampaa kun niitä voi käyttää jossakin :-)

Tässä sama kuva värillisenä versiona. Kuva: Tessa lv.

Give me a five! Hauskaa viikonloppua!

Aleksis Kiven päivä

Oikein ylvästä ja kultturellia Aleksis Kiven päivää!

Tässä näette minun mielipiteeni Kivistä noin niinkuin yleensä.

***

surrur sullekin

Tervehdys!

Palvelijani löysi kirjahyllystään Marimekon surrur- kirjasen. Kaikkea muikeaahan sieltä löytyi mutta yksi asia pisti minun silmääni: Näyttelyverhokangastani on käytetty sadetakkina! Tämä tummansininen Kumina-kangas on jo menneen syksyn lehtiä, mutta katsokaa mikä idea:

Hah, mikä viitta! Sopii varsinkin kaikille punahiuksisille :-) Pitäiskö palvelijani räväyttää rannalla? Minä tein sen jo viime kesänä...Ja kuvat sen kuin paranevat...

Hui, mikä päähine. Saakohan nyt olla rauhassa? Täällä on ainakin satanut pitkin päivää.

Tai saisko noita päähineitä tänne näyttelyyn? Arvaa kuka? Numerolla 76 punainen hevonen tulee ja voittaa.....ainakin oman itsensä.





Mukavaa päivänjatkoa toverit, ei tässäkään postauksessa mitään järkeä ollut, mutta onko elämässä yleensä? :-)

T: Leo

Rantaleijona vauhdissa, osa 5.

Miu mau mou!

Tänään on lokakuun ensimmäinen päivä. Nyt jos koskaan on viimeinen tilaisuus päivittää kesämuistot! Kerroinkin jo edellisissä postauksissani, että mökkireissumme ovat nyt historiaa. Tai siis ainakin yön yli kestävät. Onneksi on valokuvia ja muistoja. Niitä voimme sitten yhdessä kotiväen kanssa katsella, kun syystuulet tuivertavat ja sade piiskaa ikkunaan.

Tässä kuvassa olen ottanut grillimaisterin paikan. Te ette nyt näe kokonaisuutta, mutta palvelijani olivat koonneet "ylimääräiset" tuolit tuohon sievään pinoon ja tuossa etualalla sijaitsee grilli. Tämähän on paras paikka! Elokuinen aurinko paistaa turkkiini ja leppoisa merituuli kutittaa nenääni. Miten niin ylimääräisiä tuoleja? Olkoon nämä kaksi nyt minun tuolini!

 

Ah, onnea! Tästä näen ovelasti silmäkulmasta mitä nuo kaksi oikein touhuaa. Lihaa siellä ja lihaa täällä. Aurinko paistaa ja tuuli tuo nenääni ihanat tuoksut...Kyllä tässä kelpaa!

Pakkohan se oli meikäläisen päästä veneeseen! Melkein KAIKKEA kannattaa elämässä kokeilla paitsi omaa mummoaan. Niin joku juntti on joskus sanonut.  Tässä sitä nyt ollaan ja katsellaan horisonttiin! Kapteeni Koukku! Onneksi tassuni ei ole koukku vaikka vasen koukku onkin aika hyvä, vaikka itse sanonkin...

Niin juuri. Tämä rämä laituri on ollut parasta mitä tiedän. Katsokaa kaislikkoa! Se on kellastunut. Syksy tekee tuloaan. Olen nähnyt mm. sisiliskon tuolla laiturin alla. Poishan täältä on lähdettävä, kotiin kaupunkiin.

Tässä meidän neiti sitten makailee töötevänä omassa pesässään. Tämä irlantilaishenkinen peti on ostettu kissanäyttelystä kotiin viemisiksi ja se on ollut mökillä kovassa käytössä. Kuten näette, meillä ikkunat alkaa jo lattiasta, niin mikäs tuossa on maailmaa ja merta katsella paraatipaikalta.