Valokuvien ja tekstien kopioiminen ilman lupaa on kielletty.

26. elokuuta 2015

Lähtisitkö?

Tervehdys!
Pitäähän tänne KESÄLLÄ KERRAN saada edes yksi veneilykuva. Viime vuonnakin minä olin veneilemässä, ihan vähäsen ja niin myös tänä vuonna. Siitä mieleeni tupsahtikin mukava iskelmä, mitä palvelijani on joskus kuunnellut...


 Lähtisitkö silloin kanssani järvelle
 Sulle sukeltaisin helmen valkean


Tunnetko sä kuinka syksy lähenee
Huomaatko sä ilman viilenneen
Näetkö sä linnut jotka lentää kauas pois?






Rankkaa, rankkaa tuo veneily. Reissun päätteeksi on hyvä levätä viltillä luonnon helmassa ja lukea vaikka uusin ME NAISET- lehti. Vaikka kyllähän minä NAISET tiedän...




Joten ei muuta kuin syksyä odotellessa!

Terveisin Leo

14. elokuuta 2015

Kun annat pikkusormen, se vie koko käden...

- Suran ja Leon iltahetki-


- Mä tulen ihan vähän vaan tähän Iskän viereen makailemaan...Voi vitsit onpas kivan punainen tämä mattokin, ihan yhtä punainen kuin Iskäkin...



-No jos mä kuitenkin ihan vähän otan tästä tassusta kiinni, ehkä se ei huomaa ollenkaan. Onpa Iskän tassu vahva ja pehmeä, onhan hän MUN ikioma Iskä...



-Ja ketunmarjat!!! Murr ja purrr pakko vähän haukata sitä tosta kyljestä, kun eihän se huomaa mua ollenkaan!!! Ja mikä ärsyttävintä, nyt se teeskentelee ettei se huomaa....Mä puren vielä vähän kovemmin...

13. elokuuta 2015

Ainoan lapsen syndrooma

On rankkaa olla ainoa lapsi. Vielä rankempaa on olla ainoan lapsen vanhempi. Et nimittäin hetken rauhaa saa, kun lapsi haluaa leikkiä, reuhoa, huomiota tai hänellä on nälkä. Meillä tätä iloa on kestänyt nyt vajaat 11 kuukautta. Kun minä menen tervehtimään häntä, hän puree jo minua tassusta ja huiskii minua hännästä. Äiti ei saa nukkua, kun tämä jättiläismäinen tyttäreni hyppää hänen päälleen kunnon painiasentoon ja eihän siinä muu auta kuin nousta ylös ja ravisteltava tämä riiviö turkista irti.

Mutta minä olen keksinyt ratkaisun. Pöllöt! Kuka ei kuuluu joukkoon? Nämä kivat kaverit löytyivät tyttärellemme kuin sattumalta kesämökiltä. Siinä kelpaa nyt pällistellä pöllörivin jatkona, tämä sisarusparvi on on niin värikästä ja iloista kansaa! Olkoon nämä nyt hänen leikkikaverinsa. Jospa tämän ainoan lapsen syndrooma vähän helpottaisi.


Olen myös kuullut sellaisen viisauden, että lapsettomuus, isättömyys tai vaikkapa ainoa lapsi- syndrooma kulkee helposti samassa perheessä sukupolvesta toiseen. En tiedä miten hyvin tämä pätee kissoilla, esim. kun minulla on lyhyt häntä niin ovat kaikki lapseni lyhythäntäisiä? En osaa sanoa. Mutta tätä aasin siltaa käyttämällä voin todeta, että tyttäremme Sura ei ole ainoa lapsi. Niin on nimittäin meidän oma palvelijammekin! Katsokaa minkä joukon jatkona hän on lapsena kyykistellyt:

 

Lumiukkojen! Miettikää nyt miltä tuntuu, kun ainoat kaverit ovat lumiukot?! Nehän ovat kylmiä ja sulavat loppujen lopuksi pois. No, se on sitä luopumaan opettelemista.

Mutta onko se mikään ihme, jos parhaat kaverit ja ainoat seuralaiset ovat lumiukot, jos on koko lapsuutensa asunut tuollaisessa lumimajassa ja syönyt lunta elääkseen...

Kaikkea kanssa, tuumailee

LEO





12. elokuuta 2015

ZZZZZzzzzz nyt nukutaan

Moro sano köyhät toisillens!

Tämänkin sanonnan palvelijamme on kuullut Satakunnasta, missä olemme viettäneet unohtumattomia mökkipäiviä. Meistä on tullut satakuntalaisia kesäasukkaita.

Heinäkuussa oli kokonaista kolme hellepäivää, joista minä muistan vain yhden. Silloin koko köörimme lähti veneilemään, meitä karvaisia lukuunottomatta ja he palasivat muutaman tunnin kuluttua takaisin helakanpunaisina, mutta iloisina. Hyvä että tulivat, sillä minun oli jo nälkä.

Mutta tämä postaus koskee nukkumista. Me olemme nukkuneet enemmän kuin koskaan. Mökissä nukkuu kuin kehdossa, eikä palvelijammekaan ole montaa tuntia hereillä päivässä ollut. Hän on melkein muuntautunut kissaksi, ainakin nukkumistavoiltaan. Joten me kaikki olemme nukkuneet todella hyvin koko heinäkuun, sillä melkein joka päivä satoi.

Ja mikäs sen ihanampaa kuin kuunnella sateen ropinaa ja vetää peittoa korvilleen - tai kääntää kylkeä- ihan miten vain...


Lunan lempipaikka on nojatuoli, missä on kaunis violetti viltti. Viltti on muisto palvelijani sinkkuajoilta, sillä "Violetti on vanhanpiian viimeinen toivo" (satakuntalainen sananparsi). Nojatuolissa on tullut torkuttua useampikin yö. Siinä on lämmin olla ja pystyy samalla seuraamaan koko mökin tilannetta. Tuo tyynyliina tuli muistaakseni meille lahjuksena, kun meille tilattiin Mökkilehti.

Minä voin nukkua vaikka nurmikolla, kunhan ei sada. Tässä onkin mukavan viileää ja voin tiirailla samalla pihapiiriä. Täytyy muuten todeta että YHTÄKÄÄN PUNKKIA ei ole tänä vuonna meistä löytynyt. Ihme ja kumma. Ja hyvä niin.





Tässä minä torkun Rouvani kanssa sohvalla.  Hänellä on tuo oma ruudukkainen pesä, mikä ostettiin aikoinaan PIROK:in näyttelystä. Kyllä yhteen retrosohvaan kaksi maine coonia mahtuu!

Luna nyt on niin höpsö, että hän voi nukkua vaikka laatikossa. Tämäkin RETROKAAPPI kun tyhjennettiin, oli hän jo siellä kököttämässä. No kököttäköön, jos se hänet onnelliseksi tekee.

Ja tässä Rouvaskainen nukkuu MINUN kukkasessani. Se on sävy sävyyn mattojen kanssa. Kyllä minäkin tuohon vielä mahdun, jotenkuten, sillä terälehdet antavat myöden.

Mutta hei, kenenkäs valokuvaa täällä ei ole ollenkaan? Kuka ei nuku, vai nukkuuko? Koska se oikein tapahtuu?!
Meidän nuorimmaisella on vauhti päällä melkein koko ajan. Mutta tässä löytyi yksi valokuva, missä lapsemme Sura nukkuu pöllöjen vartioidessa hänen untaan. Oma rakas lelukin on vieressä. Sillä niinhan se on, että "kun nuori kissa nukkuu niin se on kuin laittaisi rahaa pankkiin" (satakuntalainen sananparsi)

Ei kai tässä sitten muuta. Taidan ottaa torkut.

Toivoo: LEO