Vappu!

Klara Vappen med Vatten!!!

Oikein ihanaa ja aurinkoista Vappua juuri Sinulle!!!

Ken on meistä kaikkein kaunein?

Kollikissoist ken on kaunein, 

Kolli kaikkein herttaisin,

Kolli jonka vuoksi huokaa syömmet iltaisin?

Tiedän ken on kaikkein kaunein. 

Tiedän ken on herttaisin.
Arvaan ken on sydämet nuo saanut liekkeihin, 

sillä yksi vain on,
ken katseellaaan voi himmentää vaikka auringon.
Mutt’ palvoa vaan mä kaukaa saan, 

en omaksi konsanaan.
Tiedän, etten kauniimpaa saa nähdä milloinkaan.

Bill Winter areenalla

Terve!

Bill- poika, kotonaan Kasperina tunnettu, kaunis äitinsä näköinen poika saapui Turun Metsämäkeen kauniisti pestynä ja laitettuna. Hän oli elämänsä ensimmäistä kertaa näyttelyssä ja voi olla että myös viimeistä ;-) Kasperihan muutti hyvään kotiin, mutta ei näyttelykotiin. Näin ollen olemme todella kiitollisia siitä, että Kasperi tuli edes kerran kääntymään tuomarin pöydällä. Palvelijamme pesupalvelu kävi Kasperin pesemässä muutamaa päivää ennen hoohetkeä. Turkista tuli kyllä todella hieno. Ihanan pehmeä, puhdas ja pumpulinen.

Mutta nyt näyttelyyn: Tuomarina Kasperilla oli Katarina Balikova. Katarina oli myös ihan uusi tuomari meille.

Kasperia jännitti kovasti koko ajan. Esiintyminen sujui kuitenkin niin hyvin, kuin ensikertalaiselta toivoa saattaa!

Arvosteluksi Kasperi sai EX 1. Hienoa Kasperi!

Pitkä vartalo ja hyvä keittiö kotona. Heilläkin? Miten se voi olla mahdollista???

Laatuarvostelu oli todella hyvä. Kasperi on lupaava poika. Korvat vaan on liian pienet. Mutta korvat olivat liian pienet myös kaikilla häkkinaapureillamme, joten se taisi olla tyyppivika.

Tuomarinparas- ringissä voiton vei siperialainen pentu ja värin paras oli iso mustasavuvalkoinen Keijo. Keijo olikin jo aikuinen! Hieno mies, mistä Kasperikin voi ottaa mallia.

Kasperi venytyksessä. Kaunis, vaalea hopeaturkki, kuten äidilläänkin tuossa iässä.

FI*Blackcurrant Bill Winter aka Kasperi <3

So sweet boy <3

TUROK/ Metsämäki

Tervehdys!

Palvelijamme oli ensimmäistä kertaa elämässään perjantai- iltana talkoissa auttelemassa TUROKin näyttelyn pystytystä. Mielenkiintoista nähdä se työ, mikä tehdään ennen näyttelyn aloitusta. Häkkipöytiä kannettiin ja häkkejä koottiin liki 400 kappaletta häkkipöydille. Häkkejä oli alakerrassa, yläkerrassa ja välikerrassa. Kaikki häkit imuroitiin ja desinfioitiin jne. jne. jne. Toki siellä oli kaikkea muutakin monen monituista pientä asiaa, mikä tarvitsi tekijää. Kaikinpuolin positiivinen fiilis jäi näistä TUROKilaisten talkoista :-)

LAUANTAINA

Turun Metsämäki otti avosylin vastaan näytteilleasettajat heti klo 7.00 aamusta. Aamu sarasti aurinkoisena ja paistoi lämpimästi isoon halliin. Tänään tuomarina minulla oli entuudestaan aivan uusi tuomari:  Hristo Simeonov Bulgariasta. Olin aamun toinen kissa pöydällä ja jostain syystä olin ärhäkällä päällä heti aamusta. Joku sovinisti saattaisi kysäistä että "onko nyt SE aika kuukaudesta?" mutta minun tuttavapiiriini ei sovinisteja kuulu. Minua vaan yksinkertaisesti jurppi eräs asia....Enkä taida viitsiä kertoa mikä. Jo ajomatkalla boxissa minulla oli kovasti asiaa. Juttelin myös häkeillä. Yritin murtautua sieltä ulos. Viuhkat ja sulat saivat kyytiä, kun niillä minua leikitettiin.

Kaihomieli katsoo kaukaisuuteen! Minulla oli loistava näkymä raviradalle. Harmi vaan että hevosia ei juurikaan viikonlopun aikaan näkynyt...

Sitten tuomarin pöydällä tämä villiintyminen senkuin jatkui ja Hristo naureskeli että "Pure Tortie" kun päästelin urisevia kurkkuääniä metsästäessäni huiskia...Ja Hristo vain nauroi minulle! Siitähän minä sain pökköä pesään ja aloin näyttämään kaikkia hullun temppujani ja tämä iso leppoisa mies vai NAUROI! Oli sihinää ja suhinaa ja vilinää ja vilskettä. Arvosteluksi tuli EX 1 CAGCIB joten serti tulla napsahti. Viimeiseksi sihahdin hänelle kuin käärme, sillä minä osaan myös käärmeiden kieltä!

Nonni, siinä se nyt on. Serti tulla napsahti.

Tuomarin paras- valinta meni paljon odotettua paremmin. Se, että minut ylipäätään kutsuttiin sinne, oli jo voitto. Mutta Hristo otti jokaisen arvostelemansa tytön rinkiin, joten meidän yllätykseksemme tyttöjä putosi viereltä pois, mutta minä siellä vain venytyksessä olin ja mäkisin. Alkoi jo hermokin menemään.  Tyttöjä kun oli alunperin 7, joten tämä pudottelu pelistä vei aikaa. Lopuksi jäljellä oli vain kaunis norjalainen metsäkissa ja minä. Sitten muistin, miten Hristo oli naureskellut tempauksilleni ja laitoin suuren vaihteen päälle. Minulla alkoi "suurri pyörrä pyörrimmään" kuten Oulussa sanottaisiin. Yleisö kuulemma naureskeli minulle kun pidin oikean Suran Shown! Sitten tuomari kosketti pehmeää turkkiani ja minun teki mieli tempaista häntä oikein toden teolla. Yritin vasenta koukkua, mutta se jä yritykseksi. Sitten Hristo totesi että norskilla on parempi esittelykunto. Harmi. Ehkä se vasen koukku oli hänelle vähän liikaa.

Toinen kuvakulma. Sura ja Serti.

***

SUNNUNTAINA

Sunnuntaiaamu oli jännittävä, sillä ensinnäkin velipuoleni Bill Winter saapui näyttelyyn ja toisekseen minut palkittiin klo 8.30 TUROKin toimesta. Olinhan vuoden 2015 kategoria kakkosen PARAS NUORI!!! Katsokaa mitä minä sain! Pystin, kunniakirjan ja lahjakortin :-)

Kunniakirjani mun.

Mutta sitten itse asiaan....eli näyttelyyn.

Tuomarina meillä oli Marjatta Koskenkangas. Hän on minulle entuudestaan hieman tutumpi tuomari, sillä olen nähnyt hänet pienenä tyttönä. Esitykseni oli jo heti aamusta ja Marjatta leikitti minua sulan kanssa melkein koko arvostelun ajan. Ja minähän leikin! Kylläpä oli hauskaa! Siinä meinasi pöydän pinta-ala käydä pieneksi. Marjatta kyllä tykkäsi minusta, mutta pieniä ikäviä juttuja hän huomasi myös, sillä kukaanhan ei ole täydellinen. Arvosteluksi saimme EX 1 CAGCIB ja sehän tarkoitti sitä, että sain....KUUDENNEN SERTIN KOLMANNESTA MAASTA! Joten minusta tuli Grand International Champion! Huippuhienoa! Jee! Tätä ei voinut uskoa todeksi kuin vasta sitten joskus iltapäivällä kun sain sertin hyppysiini.

Tuomarin paras- ringissä meitä oli muutama tyttönen ja minä pääsin heti Marjatan pöydälle arvioitavaksi, sillä hänhän koplasi minut viimeksi aamulla. No höh. Olen liian iso. Kaikki meidän perheessä ovat liian isoja. Mikä siinäkin on? Muuten hän kyllä ihan tykkäsi minusta ja muista en muistakaan enää mitään sillä olin vähän kärttyinen kun tulin rinkiin kesken kauneusunieni. Marjatta arvasi sen. Tuo venytyskin tuntui niin joogalta, että, että loppujen lopuksi esiinnyin vähän rennommin. En tiedä oliko se sitten hyvä vai huono juttu, mutta paneeliin pääsi tosi kaunis (vähän liian laiha sanoi tuomari) turkkilainen kissa! Minä olen aina iloinen jos turkkilainen voittaa, sillä Turkissa on maailman parhaat kebabit! Niinpä pääsin häkkiini odottelemaan kotiin pääsyä. Lopuksi tietysti pakolliset valokuvausket pystien ja ruusukkeiden kera. Ah, elämä on ihanaa!!!

Voitto on makoisa!

TUROKin kutsun kuulen...

Turun näyttely Metsämäessä

Tuonne olisi tarkoitus lähteä...

Video versio kutsusta

Aika tylsää, kun nyt en osannut laittaa tänne kuvallista mainosta...

Teidän täytyy nyt vain tyytyä minun kuvaani.

Terveisin Leo

Scandinavian Winner Show!

Tere tere!

Nyt ollaan sitten yhtä kokemusta rikkaampana. Kansalliset arvokisat on käyty ja tunnelma on katossa.
Siis...

Lähdimme ajelemaan kukonlaulun aikaan Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Kylläpä oli talveen verrattuna suorastaan IHANA ajaa, sillä moottoritie oli kuuma, ristinsielua ei ollut missään ja tie oli pitkä ja suora. Olimme tuossa tuokiossa perillä Helsingin Messukeskuksessa ja sinne oli meidän maalaisten helppo ajaa, sillä olimmehan olleet siellä jo monen monetta kertaa. Turustahan menee sinne ihan suora tie, joka on vielä kyltein viitoitettu!!!

Eläinlääkärinjonot liikkuivat nopeasti ja edessämme krahnutettiin sienitestiä kissalta. Jännittävää! Sitten vain lähdettiin etsimään numeroitua häkkiämme, joka sitten löytyi aavistuksen siirrettynä mutta omasta rivistä. Joten ei muuta kuin verhot esiin, häkki kotoisaksi ja sinne!

Messualueemme reunassa oli ihan oikea kukkasin koristeltu lava, jossa soitettiin aamuisin musiikkia. Pidettiin tervetulopuheita, soitettiin edelleen musiikkia, esiteltiin tuomarit ja assistentit. Eri maiden lipput liehuivat ja kaikki oli suurempaa ja hienompaa kuin ihan tavallisessa kissanäyttelyssä.

Minä kilpailin numerolla 207. Näyttelyluettelosta selvisi, että tuomarimme on tänään ruotsalainen Lena Björkander, joka on arvostellut minua noin vuosi sitten Tampereella ja vielä kauemmin sitten äitiäni Lunaa Turun messarissa. Hän oli siis tavallaan tuttu meille. Ja hupsista, olin neljäs kissa pöydällä, joten kisamme tulisivat olemaan nopsaan ohi.

Tuomarin pöydällä tuumailua.

Niin suuri, mutta silti vielä niin pieni!

Tuomari oli tiukka mutta lempeä ja niinhän sitä kävi perskutarallaa, että minä sain arvosteluksi
EX 1 CAGCIB, eli jumankekka, sehän on ulkomaanserti!!! Aim sou häpi!

Kyllä se taitaakin olla sertin paikka...PST. Katsokaa tuolla takanani olevaa punaista komistusta...

Värin parhaassa oli aika monta kissaa. Tässä vain aikuisten osuus ja osa jäi piiloon tuonne oikealle!

Sitten ei tarvinnut muuta kuin chillailla häkissä loppupäivä ja koko seuraava päivä. Näyttely päättyi virallisesti lauantaina klo 17.45, joten lähdimme siitä sitten kiireen vilkkaa hotellille.

Hotellissa minulla olikin paljon asiaa, ja katselin hanakasti ikkunasta ulos. Minun yöpymiseni maksoi muuten 20,- mikä oli minusta aika kova hinta, sillä minulle ei ollut varattu a) omaa sänkyä b) omaa pyyhettä c) baarikaapissa oli tarjolla vain virvokkeita, joita minä EN juo d) suihkushampoot eivät soveltuneet silkkiselle turkilleni. No, mitäs näistä.

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena, mutta ah, niin raikkaana!

Aamukahvia keiteltiin ennen aamupalaa ja se kyllä sai minut vähän levottomaksi. Kauhia porina alkoi kuulua pöydältä, ja sitä ensin ihmettelin....

Silmät renkaina sängyllä...

No nyt kuppi kuumaa valmiina, lintubongaukseni voi jatkua...

Mutta nyt alkaa olla tylsää. Lähdetäänkös kohta hei messariin?! Osaan sanoa jo dasvidaania!!!

Minä ja häkkinaapurini.

Arvostelusetelit ja ruusukkeet saatiin vasta sunnuntaiaamuna. Tämä olikin helppo päivä minulle, sillä minun ei tarvinnut kuulemma kuin loikoilla häkissäni ja hymyillä veli venäläiselle, joka asusteli naapurissani. Emme olisi tarvinneet kuin samovaarin tuohon väliin niin olisimme voineet juoda tsajut kansallisten kisojen kunniaksi!

Voi mikä kaunis sinivalkoinen ruusuke!!!

Tunnelma oli kaiken kaikkiaan vallan mainio koko näyttelyviikonlopun ajan.

Sunnuntain paneeli oli hieno ja juhlallinen tapahtuma!

Tässä tämä iso ja punainen maine cooni naapurimaastamme Ruotsista. Hän oli BIV ja NOM.

Messarissa oli myös muista messuja, oli vähän koiria, muita eläimiä, lapsia, outlet- messuja ja kädentaitomessuja. Palvelijaani ei saanut enää sunnuntaina päästää messualueelle ollenkaan, sillä minkäs teet, jos hän ostaa KAIKKEA HALPAA ja rahat loppuu enkä minä pääse kotiin???

Tämmöinen pesä löytyi Leolle. Kröhöm...kumpi vie voiton? Pieni vihreä teltta vai tämä vaaleanpunainen viettelys?

Tämmöisiä tällä kertaa....

Pohtii Sura

Syntymäpäiväsankari!

Paljon onnea vaan

paljon onnea vaan

paljon onnea Leo

paljon onnea vaan!!!

12.4.2016

SC Vuorensinen Baloo täyttää tänään 6- vuotta!

Kotijoukot onnittelee!!!

Scandinavian Winner Show!

Tervehdys!

Onhan tässä jo reilu kuukausi mennyt, eikä missään ole käyty! Nyt onkin tiedossa varsinainen näyttely, nimittäin Scandinavian Winner Show! Wow!

Rakas tyttäreni Sura on sinne menossa esiintymään salonkicoonien joukkoon. Meidän pikku mehtäläinen. On hienoa osallistua näin suureen näyttelyyn, koska se kerran järjestetään vieläpä Suomessa! Tänne siis olemme menossa...Tai hän on. Minä halajan mökille.

Scandinavian Winner

Tämä linkki luultavasti katoaa kauakaisessa tulevaisuudessa, mutta näettepä nyt, mikä on homman nimi!

Tähän näyttelyyn on muuten joku naamaraja. Pitää olla tietyt ehdot täytettynä, että saa osallistua! :-) Niin ja toinen hauska eriäväisyys tavalliseen näyttelyyn on se, että tuomarijako julkaistaan vasta lauantaiaamuna. Hui, miten jänskättää! Emme voi siis aprikoida, noitua, tehdä taikoja tai mitään etukäteen muutakaan sillä saamme tietää arvostelevan tuomarin vasta paikan päällä.  Taidan silti lähettää muutaman savumerkin ja toivoa parasta :-) Ja kolmas ja neljäs eriäväisyys on se, kun näin iso arvokisa on kyseessä, että jos IHAN OIKEASTI voittaa sen SERTIN niin se on sitten ulkomaanserti! Vaikka paikka on Helsinki. Miettikää! Ja viimeinen pieni ero...lauantaina on laatuarvostelu ja tuomarinparhaiden valinta ja sunnuntaina on ilmesesti vain paneeli. Jännittävää!

Lykkyä pyttyyn ja tukka tötterölle Sura!

Toivoo Leo, The Father