Valokuvien ja tekstien kopioiminen ilman lupaa on kielletty.

31. heinäkuuta 2016

Jos se voisi olla totta...

...eikä unta pettävää...

Olenkin kertonut teille jo, että vietämme kesälomaa ja se tarkoittaa myös sitä, että olemme näyttelytauolla. Palvelijani tässä pohti, että onkohan tauko ollut NYT riittävän pitkä, sillä viime yönä hän näki unta kissanäyttelystä. Apua! Ei kai minua nähnyt areenalla? Oliko se etiäinen? No ei.

"Olin kissanäyttelyssä ja istuin penkillä pitkien häkkirivien välissä. Oma paikkani oli selkäni takana ja olin sisustanut sen valmiiksi, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, olinko ilmoittanut kissan sinne vai en. Yritin etsiä tietoja epätoivoisesti näyttelyluettelosta, mutta näyttelyluettelo koostui pienistä erivärisistä lappusista, johon oli käsin kirjoitettu kissojen nimiä ja omistajia. En löytänyt omia tietojani mistään. Menin omalle paikalleni istumaan ja näytteilleasettajille oli annettu ilmaiseksi naamiaisrekvisiittaa häkkien päälle. Huomasin että vanha työkaverini on häkeillä ja selvisi että hän on myös näytteilleasettaja. ( Hän ei ole mitenkään päin kissaihminen ) Tämä ex- työkaverini otti minun häkkirekvisiittaa ilman lupaani, stetsonin, merimiesviitan ja jotain muuta vastavaa ja uni päättyi armottomaan kissatappeluun."

Huh huh, oletteko tuollaista kuulleet? Ei päätä ei häntää. Kyllä tässä tarttee nyt joku ilmo johonkin lähettää, eikös?

Terkuin Leo


17. heinäkuuta 2016

Nokipoika

Muistatteko, kun kerroin uudesta väristäni? Se oli se PUNASINISAVU!!!

Katsokaa nyt, miten sitä tieteellistä takkatutkimusta oikein tehdään? Kätevintä on aloittaa ylhäältä, kuten Kon Marikin neuvoo. Ja tulla sitten pikkuhiljaa alaspäin.


Terv. Leo, Nokipoika

16. heinäkuuta 2016

Mökkiromantiikkaa


Tässä taidevalokuva. Kaunis iso punainen kissa. Iso, täynnä koivuhalkoja oleva pärekori. Takka ja tiiliseinää. Mökin vastapestyt matot. Voit tuntea mäntysuovan tuoksun! Ilta-aurinko laskee kauniisti varjonsa punaisen turkkini ylle.

Toivoo Leo, Mökkiromantikko

NL*Macawi Mosi Double E`s Xahir

Tere tere!

Ette ikinä usko mitä! Meillä on täällä Vauva kotona! Aluksi luulin, että Lunan poika Bill Winter on muuttanut takaisin, mutta sittenhän mä huomasin että ei siinä valkoista olekaan. Eli siis täällä meidän kanssamme asuu Hermann, jonka hienon nimen löydät tuolta otsikosta!

Hermann loikoilee mielellään ompelupöydän päällä, tv:n edessä, missä onkin ihan Hermannin mentävä tila.

Hän on kuulemma Lentävä Hollantilainen, koska hän saapui lentokoneella Hollannista tänne Suomeen. Palvelusväki kävi hänet itse hakemassa ja hauskaakin kuulemma oli. Minulla on täällä ollut oma hoitaja kotosalla, joten olen pitänyt rantakuntoani yllä.

Mitenkäs tuollainen Hollantilainen sitten tänne Suomeen sopeutuu? Veikkaisin kuule, että ei mitään ongelmaa. Hollantilaiset ovat yhtä vaatimattomia kuin suomalaisetkin. Kieli nyt kuulostaa erilaiselta, mutta äkkikös tähän suomiaksenttiin tottuu. Hollanti on yhtä vihreä kuin Suomikin ja siellä tuulee aina. Tuulimyllyt, tiedätkös? Niitä Hollannissa riittää!

Saattaa olla että kerron Hollannista vielä myöhemmin lisää, mutta nyt Hermanniin.

Eli tämmöinen poika meille tuli ja hän on väritykseltään hopeatabby!


Hermann poseeraa kotonaan Hollannissa. Kohta lähdön hetki koittaa kohti Suomea! 
Hermann vanhan kotinsa puutarhassa, in Hollanti.
Ja sitten lähtö kohti Suomea! Hermann on viisas kissa, hän ymmärsi heti mistä on kysymys, kun kantolaukku tuotiin esiin....
Tämmöistä tänään!

T: Leo

15. heinäkuuta 2016

Suran vesileikit

En tiedä mitään hauskempaa kuin 10 litran vesiämpäri!
Aina yhtä jännittävää on tutkia, mitä vettä siinä oikein on...Merivettä? Järvivettä? Tiskivettä? Juomavettä?  


 Hmmm....teen tieteellistä tutkimusta, mitä aromeja täältä ämpäristä tulvahtaakaan nenääni....


Ai hitsit, tämähän oli todella hyvää, mitä ikinä sitten onkaan... 


Tämmöistä tänään! Terv. Sura

14. heinäkuuta 2016

Leipuri Hiiva

Työnnän pullat uunihin
vedän ulos valmihit
Näet piipusta kun savu kohoaa!


Leipuri HIIIIIVA!
Hän asuu Kumputiellä....

5. heinäkuuta 2016

ERY- SYDin näyttely 11-12.6.2015

 11.6.2016 LAUANTAI

Elämme ankeita aikoja. Pihistelemme. Kitsastelemme. Minä - Super Sura-  nimittäin matkustin autolla Hyvinkää - Raisio väliä koko viikonlopun. Palvelijamme pihistelevät  hotellimaksuista, joten päätimme käydä Hyvinkään näyttelyssä kotoa käsin. Paikalliseen hotelliin olisi päässyt 189,- hintaan/ yö. Joten tuolla hinnalla ostaa jo mukavasti bensaa ja saastuttaa luontoa! Toisaalta ei Versommekaan pyhällä hengellä kulje, joten kyllä bensakulujakin kertyi. Näyttelyn teemana oli hauskasti Drive In- näyttely, joten me todellakin autoilimme. Ja mikä hauskinta; meidän ei tarvinnut olla iltaan saakka paikalla!

Mutta eikö ole somaa, että minulle - Super Suralle-  löytyi omat nimikkokarkit? Eräältä huoltoasemalta nämä osuivat silmään ja mukaanhan ne lähti. Mutta nyt Hyvinkäälle.


Olemme saapuneet kohteeseen. Lauantain tuomarina meillä oli Kristiina Rautio. Hän on nähnyt minut viimeksi reilu vuosi sitten, kun olin vielä pieni tyttö. Hän on varmaan jo unohtanut minut, sillä tässä ensimmäisessä kuvassa hän toteaa että ai, sinähän oletkin tyttö! KYLLÄ! Minä olen tyttö. Körttiläisten sukua ja ruoka-aikaan kotona. Enhän minä muuten iso olisi, mutta kun on raskaat luut! Kyllähän te sen tiedätte!


Kyllä vähän jännitti, miten täällä isojen tyttöjen luokassa oikein käy. Mutta ah ihanaa ja onnea, Kristiina antoi meille arvosteluksi EX 1 CACS, joten sertifikaatti tulla tömpsähti. Kas tässä, olkaatten hyvät:





Mitä, olenko minä taas tuomarin pöydällä? En kai sentään. Kuvassa on sisarpuoleni Cecilia. Hän kilpailikin kotikentällään. Onko ehkä vähän yhdennäköisyyttä? Kyllä taitaa vähän olla. Cecilialla oli sertikisa kaunista ladya vastaan ja huh hah hei, Cecilia voiton vei. Nyt tuli jo kaksi sertiä tähän körttiläisten sukuun.


12.6.2016 SUNNUNTAI

Sisko, tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma...Hyvinkää kun taas meitä kutsuu!!!!

Tänään tuomarina oli Minna Krogh. Tässä näette, miten hän arvioi minua! Kyllä, minä olen maine coon! Ja olen tyttö!!!



Minna leikitti minua ja siitähän minä pidän! Silmät sikkaralla killitän huiskaa, joka on näppärästi rajattu kuvasta pois! Tuosta purkista minä muuten valitsin itse PUNAISEN huiskan. Se taitaa olla lempivärini!!!


Jaahas, jaahas...ne on ne isot luut. Pituuttakin pitäisi olla. Ehkä vähän enemmän kenties?






Mitä, joko tämä jo loppui? Juuri kun pääsen vauhtiin ja leikki alkaa luistamaan!!! 


Ja syvä huokaus! Minna antoi arvosteluksi EX 1 CACS, joten tämä viikonloppu sujui paremmin kuin hyvin! Ja sit me jäätinkin kesälomalle!!!