Tuleva näyttely Siuntiossa!

Lokakuu alkaa meidän perheessämme kissanäyttelyn merkeissä. Kas tässä mainos, olkaatten hyvä. Siuntioon mennään tällä kertaa, ja järjestävänä yhdistyksenä URK.

Nähdään siellä!

Kolmen kerroksen väkeä

Muistatteko kun kerroin, miten maine coon katoaa apteekkarin lipastoon?

Tässä näette vähän toisenlaisen ratkaisun. Kirjoituspöydän kaapissa asustaa kolmen kerroksen väkeä. Kuin Kätkijät konsanaan :-)

Kaikkihan alkoi siitä kun Luna ihastui tuohon alakertaan. Hän varmaan haluaisi muuttaa tuonne laskulaatikon taakse asumaan. Ehkä hän on ollut entisessä elämässään kirjanpitäjä? No, niinhän se yleensä menee, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Sitten oli Hermann toisessa kerroksessa. Hän halusi mennä sinne! Ja mitä hän siellä tekee? Päivystää. Tästä voimme tehdä päätelmän että hopeakissat viihtyvät kaapeissa. No joo ja sitten meidän tärpästikkeli Sura tietysti ylimpänä pöydän päällä ihmettelemässä mitä ihmettä täällä touhutaan...Suralle kun ei omaa hyllyä enää löytynyt niin hän tyytyi tuohon tarkkailijan paikalle. Ja hänen yksinkertaisesti pitää aina olla mukana kun jotain tapahtuu. Aina.

Minä tyydyn telttailemaan omassa pikku kupolissani.

Terveisin Leo

Old Westit - mitä heille kuuluu nyt?

Tervehdys!

Tässä pieni kuvakatselmus Old Westien veljeksistä. He ovat kasvaneet komeiksi kolleiksi, kuten kuvista näkyy. Valokuvat ovat ottaneet omistajat.

Bill Winter "Kasperi"

Bill Winter aka Kasperi muistuttaa selkeästi eniten äitiään Lunaa.

Kasperi on luonteeltaan hieman ujo, mutta oman väen kesken hyvinkin reipas poika. Hänellä on harrastettu kotioloissa kissa-agilitya ja Kasperi onkin todella nopea juoksemaan läpi esteiden niin halutessaan. Ruokavalion suhteen hänelle ei maistu mikä iha tahansa, mutta se ei kyllä päälle päin näy. Lempipuuhiin kotona kuuluu mm. pyykkikorissa lepäileminen puhtaiden pyykkien seassa.

 Johnny Mack Brown "Räikköne"

Kaikki muistavat varmasti Räikkösen vauva-ajan siitä, että hän oli äänekkäin, rohkein ja pienikokoisin. En tiedä onko mikään noista vaimentunut, mutta ei hän ainakaan pienin enää ole. Komea kolli hänestä on kasvanut. Räikköne asuu kodissa, jossa tehdään herkullista ruokaa ja hän onkin saanut koemaistajan pestin. Kun kokki selkänsä kääntää, on Räikkösen parta jo taikinassa, koska pitäähän hänen tarkistaa että maut ovat kohdallaan. Syksyn tuulten tuivertaessa on mukava mennä takan päälle loikoilemaan ja katselemaan päivän puuhasteluja.

Sam Bass "Sami"

Tämä sinitabby kolli muistuttaa eniten isäänsä Thunderia. On kokoa ja näköä ja varsinkin pituutta. Sampan päivät kuluvat Pauli- persialaisen kanssa puuhastellen ja he leikkivätkin mieluusti yhdessä niin paperikasseilla kuin leikkihiirilläkin. Sami kävi myös vähän aika sitten eläinlääkärissä, sillä hän siirtyi konsulttikerhoon. Nyt saa morsiustorkkupeidot jäädä historiaan. Samille laitettiin pääkallokuvioinen side tassuun, joten asennetta löytyy!

Ihanaa syksyn aikaa kaikille Old Westeille ja heidän perheilleen!

T. Äiti Luna

Mustin ja Mirrin rotuesittely

Heippa!

Ette ikinä usko minkälainen päivä minulla on ollut tänään. Olen ollut Turun Länsikeskuksen Mustissa ja Mirrissä näyttämässä, miltä maine coonin kuuluu näyttää. Ja on minua ihmeteltykin.

Rotukissaesittelyssä oli meidän maine coonien lisäksi burmat, joten esillä oli kaksi varsin erityyppistä rotua. Kotoani mukaani otin Suran, ihan sen takia koska hän on a) tyttäreni b) samaa sukua c) leikkisä pikku tyttö. Niinpä meidät laitettiin yhteen isoon häkkiin ja siitä se kaikki sitten alkoi.

Tästä se kaikki alkaa. Isä ja tytär edustamassa maine cooneja.

Oli minulla kyllä vähän outo olo, kun ei ollut näyttelyverhoja missään ja edellisestä näytilläolostakin jo puolisen vuotta. Katselin koko ajan tuonne oviaukkoon päin, missä ihmisiä tuli ja meni ja välillä uhkapelaajien pelikoneet kilisivät lupaavasti. Mutta tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä, keitä kaikkia Mustissa ja Mirrissä oikein käy.

Kuvassa Oliivian kissalasta kaksi burmaa. Sukkelia otuksia!

Mustissa ja Mirrissä käy nimittäin koiria! Kyllä. Minä nielaisin kaksi kertaa kun iso saksanpaimenkoira käveli häkkini ohitse suoraan luukaupoille, näytti isännälleen minkä luun hän haluaa ja tämän jälkeen se ostettiin. Eikä se koira tainnut huomata minua ollenkaan! Tai kun kaksi jotain minun kokoistani koiraa kaipasi itselleen valjaita. Niitä sitten soviteltiin ja ihmeteltiin ja koska heitä ei ollut suotavaa minun vuokseni tuoda ihan sitten minun nenäni eteen, haukkuivat nämä penteleet hyllyn takana siten, että minua alkoi vähän hirvittää. Sitten minä näin pienen kultaisennoutajan pennun, mikä oli isäntänsä sylissä. Hän näytti helposti lähestyttävältä. Sekä isäntä että koira. Mutta he eivät katsoneet minua päinkään! Ole tässä sitten kaikille mieliksi.

Maine coonit Leo ja Sura.

Siinä nyt on maine coon mainos LEO, ihan parhaimmasta päästä. Tuossa ylhäällä, muovitelineessä.  Olenhan ollut alan lehdessä PIN UP- poikana. Yksi pieni tyttö huomasi yhdennäköisyyden ja totesi että tuolla on sama kissa kuin täällä. Hienoa. En minä sitten ole parissa kuukaudessa mihinkään muuttunut.

Sura on joskus kova ikävöimään äitiään. Tässä hän saa katsella oman äidin kuvaa, jos alkaa ikävä iskemään. Kyllä sitä kuvaa tuli muutaman kerran tiirailtua, vaikka Sura ei halunnut sitä minulle tunnustaa.

Rentoa porukkaa.

Loppuiltapäivästä Sura otti jo todella rennosti ja minäkin vähän yritin painaa päätä tyynyyn. Onneksi tuo turilas oli minun panssarinani, ja äidin kuvaa katseltuaan hän painoi päänsä minun pehmeään turkkiini. Tässä me sitten torkuimme kunnes kello tuli 15.00 ja työsopimuksemme sanottiin irti. Saamamme lahjukset saavat jäädä bisnessalaisuudeksi, sillä suomalainenhan ei puhu palkastaan eikä....

Kaupassa kuultua:

"paljon se oikein painaa?"
"en ole koskaan nähnyt mitään näin isoa!"
"Määäää en kestä"
"No hän on ihan Leon näköinenkin"
"Leo Leijona"
"Voi mun sormet ihan uppoo tähän Leon turkkiin."
"Onko ne kaikki näin isoja?"

Tässä muutama esimerkki, mitä kaikkea tupsukorvani kuulivat päivän aikana. Mutta päivä oli todella mielenkiintoinen ja hauska ja oli ilo huomata, miten sydämellisiä ihmisiä kaupassa liikkui. Oli mukavaa kuunnella ihmisten tarinoita omista kissoistaan ja jopa koirista.

Näihin tunnelmiin....

LEO

Leo Mustissa ja Mirrissä

Haluatko nähdä minut? Heiluttaa kenties huiskaa? Tai sanoa moi vaan?

- NYT SE ON MAHDOLLISTA!

Olen tavattavissa huomenna Turussa Länsikeskuksen Mustissa ja Mirrissä klo 11-15 osoitteessa Viilarinkatu 3, Turku.

Teemana on maine coonit. Eli minä edustan huomenna tätä ylvästä rotua. Kur nau! 

Facebookmainos löytyy täältä

Otan mukaani tyttäreni Suran, niin te kaikki näette miten kauas omena lopulta puusta putoaakaan :-D

Nähdän siellä tutut ja tuntemattomat!

PS. Ja tämä EI OLE APRILLIPILA :-D

Terveisin Leo

PPS. Ai, mitenkö minä tähän valmistauduin? No minut PESTIIN. Nyt näytän kuulemma paljon paremmalta, kun on puhdas turkki.

GIC Blackcurrant Sophia Loren 2 years old today!

Happy Birthday to you <3

Paljon onnea 2- vuotiaalle!

20.9.2016 

Äiti ja Isi onnittelee <3

Lokki- kuosi Lentävälle Hollantilaiselle

Näyttelyverhot on taas ommeltu! Nyt on klassikkoa, niin klassikkoa, että! Nimittäin Hermannille valikoitui kaikista ihanista kankaista juurikin Lokki- kuosi! Kas tässä näette, miten yksinkertainen on kaunista: Kuva on otettu näyttelyn loppuvaiheessa, kun katto ja wc olivat jo purettu. Näin valaistus on kirkas ja kuvio tulee selvemmin esiin tätä postausta varten.

Mustavalkoista retrokuviota!

Näin kertoo Marimekko:

"Maija Isolan Lokki on yksi Marimekon ikonisimmista kankaista. Lokki on vuodelta 1961. Idea kankaaseen syntyi taiteilijan katsellessa pieniruutuista ikkunaa, jonka eteen oli vedetty verho. Verho oli laajoilla poimuilla ja auringon paistaessa kankaaseen muodostui aaltomaisia varjoja. Maija toteutti lopullisen luonnoksen väripaperista saksilla leikaten, jolloin mallin aaltokuvioihin muodostui niille ominainen elävä reuna, jonka voi nähdä myös painetussa kankaassa."

 

Marimekon Lokki- kuosi. Kuva MTV 3.fi

Hermann poseeraa!

Ompelin verhot hyväksi havaittuun, vanhaan kaavaan ns. pussimalliin. Yritin ottaa niin ison palan kokonaista kangasta kuin mahdollista, joten takaseinä ja pohja ovat yhteneväiset. Sen jälkeen aloinkin tuskailemaan kuviokohdistuksen kanssa, sillä tämä Lokki on kovin kimurantti ainakin tällaiselle noviisille. Toinen seinä nimittäin piti yhdistää isoon tilkkuun. Noh, loppujen lopuksi kohdistukset eivät nyt IHAN menneet nappiin, mutta ei se haittaa. Helpointahan olisi ollut ottaa pakasta kokonaan tuo 3 x 65 cm pituus, mutta sitten Lokin kuviot olisivat olleet pystysuorassa ja sitä minä en halunnut. En tiedä miksi. Olisi se voinut toimiakin? 

Lokki ei ole ihan sitä paksuinta puuvillaa, mitä Marimekko myy. Katsotaan miten se toimii ja kestää pesurumban. Halusin kuitenkin jotain vähän vaaleampaa ja selkesti rauhallisempaa kuosia tällä kertaa. Hermannin makuualunen on hänestä omasta boksistaan, oma alunen häkkiin on tekeillä, jahka ehtii.

Onko tämä innoitus kaikkeen? Lokkihan se siinä. Kuva on otettu Hollannista, Hermannin kotimaasta viime kesänä.

Sastamala 3.9.2016

Huomenta!

Pitääkin nyt kertoa teille, miten meidän juniorin kävi elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä. Sehän olikin aika hauska tapaus aloittaa kahden sertin näyttelystä. No eihän pennuille sertejä jaella, mutta Hermanni sai nyt kaksi eri arvostelua. Jes! ( Ja se meidän Sura...kröhöm. Jäi sitten kotiin. )

Sastamalaan on ilo lähteä ajelemaan, kun matka ei ole turkasen pitkä (meiltä 118km kertoo google maps).  Hermann on jo kokenut autoilija lentokoneilijan lisäksi, sillä hänhän on käynyt säännöllisesti kesämökillämme tutustumassa Suomen kesään. Matka meni siis paremmin kuin hyvin.

Passista löytyi rokotukset ja kaikki tarvittavat merkinnät ja ei sitten muuta kuin häkkiä sisustamaan. Tämä olikin jo ensimmäinen jännittävä osuus nähdä, miten Hermannin verhot skulaavat. Ja hyvinhän ne skulasi. Ja ei sitten muuta kuin totuttelemaan häkissä oloon.

Takanaapurissa huusi kovaa joku pieni pentu, mutta Hermann ei moisesta välittänyt. Hän sai mitä parhainta häkkinaapuriseuraa, nimittäin poikani Nestorin joka osaa olla häkissä ison miehen elkein ja toiselle puolelle tuli tumma ja salaperäinen Tauno.

Nestorilla on kokoa ja näköä.

Nestorin selfie. Lähetetään myöhemmin SOME- maailmaan. (Hän ei kerää Pokemoneja, sen huomaa jo katseesta...)

Sitten odotellaan. Ja odotellaan. Näyttely alkoi "punaisella" näyttelyllä ja Hermannia ennen oli 21 kissaa. Musta näyttely = toinen näyttö ja siinä Hermannia ennen oli 32 kissaa. Joten me odottelimme.

Red Show: Hermannin tuomarina oli Jurgita Gustaitiene. Huh huijaa, eihän meidän Hermanni ollut suinkaan ainoa pentu siellä! Pentuluokassa oli yhteensä 7 pentua ja siitä kun vähennettiin poissaolijat, oli Hermannin lisäksi samassa luokassa 3 poikaa ja 1 tyttö. Tytöt ja pojat eivät kisaa ekseleistä vastakkain, joten Hermanni joutuikin heti tulikokeeseen eikä kerennyt kilauttamaan edes kaverille Hollantiin.

Hermann tuomarin pöydällä arvostelussa, ensimmäistä kertaa elämässään!

Tässä Hermann harjoittelee venyttelyä ja katselee samalla ihmeissään kissanäyttelymeininkiä.

Tämän näköiset kaverit olivat vastassa. Oikeanpuoleinen Jax Teller voitti (tämä on siis kissan nimi) EXCELLENT- kilpailun.

Kilpailu oli kovaa ja kuten tuolla edellä jo kerroin, Hermann sai arvosteluksi EX 2 / neljästä. Hermannin laatuarvostelu oli todella hyvä joten hyvillä mielin jäimme odottamaan Mustan näyttelyn alkua.

Lisäksi tähän väliin lämpimät onnittelut Jax Tellerille, joka pääsi paneeliin saakka ja lopuksi hänet valittiin vielä yleisön suosikkikissaksi. Onnea Jax!

BLACK SHOW:

Hermannin väriryhmän näytöt ajoittuivat niin hauskasti, että kun Jurgitalta päästiin, niin Vera Vesileva oli jo aloittanut väriryhmän arvostelut. Mutta ei hätää, meitä kyllä riitti tuossa väriryhmässä (13 kissaa) joten kiirettä ei tullut. Nämä väriryhmät esitettiin oikeastaan ihan peräkkäin.

Melkein sama porukka oli yhes koos, mutta yksi pentu oli valinnut itselleen vain yhden näytön, joten Hermannin kanssa EX- kilpailussa oli 2 muuta poikaa. Melkein samat kaverit kuin tuolla ylempänä kuvassa. Lisäksi Hermann päätti käyttää viimeisen oljenkorren. Esittelijäksi valittiin se raavaampi osapuoli ja toinen palvelijoista keskittyi valokuvaamiseen ja toinen siis itse asiaan.

Kaunis pitkä häntä, sanoi Vera Vasileva.

Pitkä, lihaksikas vahva body, sanoi Vera Vasileva.

Isot korvat, hyvin asettuneet...vahva leuka sanoi Vera Vasileva.

Ja sitten kirjataan kaikki vielä ylös...

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Hermann sai arvosteluksi EX1 kolmesta ja oli vieläpä värin paras. Nominoinnissa hän sijoittui puoliväliin ollen toinen kolmesta, sillä pieni suloinen norjalainen metsäkissa pääsi paneeliin. Paljon onnea hänelle!

Tässä vielä kotiinviemiset... EX 2, EX 1 BIV. Hienoa Hermanni! Varaisä onnittelee!!!