Ai eikö?
No lue tämä: Höpötatti
30. marraskuuta 2017
TUROK 25-26.11.2017
Voi miten ihanaa onkaan mennä kotikentälle näyttelyyn. Matkaa on noin 10 minuutin verran ja saa lähteä kotoa käsin. Minäkin saan olla kaikessa rauhassa lempi-ihmiseni kanssa sillä hänet oli armahdettu eikä hänen tarvinnut lähteä messukeskuksen pyörteisiin. Joten Hän oli yhden työpäivän verran KOKONAAN minun <3
Nuoriso se lähti vuoden viimeisiin näyttelyihin. Eläinlääkärintarkastus otettiin pistokokein, joten me saimme kävellä suoraan ilmoittautumiseen ja sieltä katsottiin että rokotukset ovat kunnossa. Kätevää. Varsinkin kun halliin oli tulossa noin 700 kissaa. Tuomarijako oli tehty meidän kannalta yhtä kätevästi kuin Tallinnassakin eli molemmat kissat ovat samalla tuomarilla.
Lauantain tuomari oli Magdalena Kudra. Hän on Puolasta, ja minäkin olen puoliksi puolalainen. Hän on joskus minua juniorina Lahdessa arvostellut ja minä vähän uhittelin hänelle teininä ja muistan että hän vain heilutteli hauskaa viuhkaansa ja minä sähisin ja ajattelin että mitä temppuja vielä keksinkään mutta minuun et koske. Noh, tästä on aikaa liki 10 vuotta. Silloin minulla oli murrosikä. Enää ei onneksi ole. Elämä on paljon helpompaa nyt, kun suurimmat kulmat ovat hioutuneet pois.
Mutta takaisin messuhallin kuulumisiin. Magdalena tykkäsi kovasti Hildestä. Hän tykkäsi niin paljon että antoi Hildelle EX1 (2) NOM ja paneelissakin vielä äänesti Hildeä. Se ei kuitenkaan riittänyt voittoon vaan eräs iso komea hopeavalkoinen poika oli BIS.
Hermann sai puolestaa lempinimen Sexyboy. Hermann on miehekäs, mutta vähän laiha. Hänelle ei ruoka maistu koska tytöt ovat mielessä. Tähän on saatava muutos. Minä olen jo niin vanha, että minä rakastan ruokaa, mutta tietysti myös tyttöjä. Ja vahingossa syön Hermanninkin ruuat jos oikein sillä päälle satun. Olen kuitenkin sitä mieltä että tie maine coon uroksen sydämeen käy vatsan kautta. Hermannin arvosteluksi tuli EX1 CACS eli toinen serti tulla tupsahti luokassa kolme. Seuraavaksi annakin hänelle isällisen neuvon: Jää poika kotiin kasvamaan.
SUNNUNTAI
Sunnuntain tuomarina oli Lene Glem. Minä muistan tämä punatukkaisen naisen oikein hyvin, sillä hän arvosteli minut elämäni ensimmäistä kertaa. Hän on lempeä ja käsittelee meitä kissoja todella hyvin. Sitäpaitsi hänellä oli silloin yhtä punaiset kauniit hiukset, kuin minun pehmeä ja punainen turkkini.
Hilde oli ensimmäinen kissa pöydällä ja kehuja tuli mutta myös noottia. Lopulta kävi niin, että Hilde oli EX2 ja tämä eilinen kilpakumppani olikin ykkönen. No ei se haittaa, molemmat saivat kerran viikonlopussa olla "ykkösiä." Sehän tarkoitti sitä, että Hilden kisat olivatkin sitten jo ohi.
Hermann taas meni pöydälle myös melko alkuvaiheessa ja oli vähän peloissaan. Tuomarin pöytä oli nyt hallin puolella ja paikka oli levoton. Kehuja tuli mutta myös noottia. Minä jo luulin että poika jää ilman sertiä, mutta napsahtihan sieltä kuitenkin se EX1 CACS mutta kutsuta nominointiin ei tullut hänellekään. Ja ymmärtäähän sen. "Jää poika kotiin kasvamaan."
No ei mennyt ihan niinku Strömsössä. On päiviä ja päiviä. Meidän perheen kisat olivat sitten jo klo 9.50 ohitse. Alkaa piiiiitkä odotus.
Sihteeristö keksi vielä Hilden ammattilaisvalokuvaajalle kuvattavaksi. He jonottivat sinne varmaan puolitoistatuntia, mutta mihinkä sitä on kiire, valmiissa maailmassa? Tessa tunnisti heti eilisen pienen panelistimme ja juttelimme mukavia. Hilde oli melko helppo kuvattava, sillä hän jaksoi ja uskalsi kiinnostua huiskasta. Eikä lähtenyt karkuun niinkuin minä joskus tein.
Nyt onkin sitten jännittävää odotella sähköpostia Tessalta. Sieltä on tulossa ne ensimmäiset Hilden kuvat. Olkoon ne nyt sitten viralliset puolivuotiskuvat :-)
Hei hei messukeskus!
Nuoriso se lähti vuoden viimeisiin näyttelyihin. Eläinlääkärintarkastus otettiin pistokokein, joten me saimme kävellä suoraan ilmoittautumiseen ja sieltä katsottiin että rokotukset ovat kunnossa. Kätevää. Varsinkin kun halliin oli tulossa noin 700 kissaa. Tuomarijako oli tehty meidän kannalta yhtä kätevästi kuin Tallinnassakin eli molemmat kissat ovat samalla tuomarilla.
Lauantain tuomari oli Magdalena Kudra. Hän on Puolasta, ja minäkin olen puoliksi puolalainen. Hän on joskus minua juniorina Lahdessa arvostellut ja minä vähän uhittelin hänelle teininä ja muistan että hän vain heilutteli hauskaa viuhkaansa ja minä sähisin ja ajattelin että mitä temppuja vielä keksinkään mutta minuun et koske. Noh, tästä on aikaa liki 10 vuotta. Silloin minulla oli murrosikä. Enää ei onneksi ole. Elämä on paljon helpompaa nyt, kun suurimmat kulmat ovat hioutuneet pois.
Mutta takaisin messuhallin kuulumisiin. Magdalena tykkäsi kovasti Hildestä. Hän tykkäsi niin paljon että antoi Hildelle EX1 (2) NOM ja paneelissakin vielä äänesti Hildeä. Se ei kuitenkaan riittänyt voittoon vaan eräs iso komea hopeavalkoinen poika oli BIS.
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
 |
| Hilde paneelissa. Kuva: Tessa lv. |
Hermann sai puolestaa lempinimen Sexyboy. Hermann on miehekäs, mutta vähän laiha. Hänelle ei ruoka maistu koska tytöt ovat mielessä. Tähän on saatava muutos. Minä olen jo niin vanha, että minä rakastan ruokaa, mutta tietysti myös tyttöjä. Ja vahingossa syön Hermanninkin ruuat jos oikein sillä päälle satun. Olen kuitenkin sitä mieltä että tie maine coon uroksen sydämeen käy vatsan kautta. Hermannin arvosteluksi tuli EX1 CACS eli toinen serti tulla tupsahti luokassa kolme. Seuraavaksi annakin hänelle isällisen neuvon: Jää poika kotiin kasvamaan.
SUNNUNTAI
Sunnuntain tuomarina oli Lene Glem. Minä muistan tämä punatukkaisen naisen oikein hyvin, sillä hän arvosteli minut elämäni ensimmäistä kertaa. Hän on lempeä ja käsittelee meitä kissoja todella hyvin. Sitäpaitsi hänellä oli silloin yhtä punaiset kauniit hiukset, kuin minun pehmeä ja punainen turkkini.
Hilde oli ensimmäinen kissa pöydällä ja kehuja tuli mutta myös noottia. Lopulta kävi niin, että Hilde oli EX2 ja tämä eilinen kilpakumppani olikin ykkönen. No ei se haittaa, molemmat saivat kerran viikonlopussa olla "ykkösiä." Sehän tarkoitti sitä, että Hilden kisat olivatkin sitten jo ohi.
Hermann taas meni pöydälle myös melko alkuvaiheessa ja oli vähän peloissaan. Tuomarin pöytä oli nyt hallin puolella ja paikka oli levoton. Kehuja tuli mutta myös noottia. Minä jo luulin että poika jää ilman sertiä, mutta napsahtihan sieltä kuitenkin se EX1 CACS mutta kutsuta nominointiin ei tullut hänellekään. Ja ymmärtäähän sen. "Jää poika kotiin kasvamaan."
 |
| Hermann ja upea sertiruusuke. |
 |
| Tunnelma katossa :-) |
Sihteeristö keksi vielä Hilden ammattilaisvalokuvaajalle kuvattavaksi. He jonottivat sinne varmaan puolitoistatuntia, mutta mihinkä sitä on kiire, valmiissa maailmassa? Tessa tunnisti heti eilisen pienen panelistimme ja juttelimme mukavia. Hilde oli melko helppo kuvattava, sillä hän jaksoi ja uskalsi kiinnostua huiskasta. Eikä lähtenyt karkuun niinkuin minä joskus tein.
 |
| Hilde ja pieni onnea tuova pöllö. |
Nyt onkin sitten jännittävää odotella sähköpostia Tessalta. Sieltä on tulossa ne ensimmäiset Hilden kuvat. Olkoon ne nyt sitten viralliset puolivuotiskuvat :-)
 |
| Messukeskus hiljenee sunnuntai- iltana... |
Hei hei messukeskus!
28. marraskuuta 2017
Tallinna 18-19.11.2017
Tere Tulemast Tallinna!
Edellisestä Tallinnan reissusta onkin aikaa. Siitä tulee jo vajaat kaksi vuotta, mitä sihteeristön kanssa asiaa muisteltiin. Nyt olikin hyvä ajankohta käydä päivittämässä Tallinnan viimeiset kuulumiset. Meidän poppoo lähti matkaan jo perjantaiaamusta ja perillä hotelli Scnellillä olivat myöhään iltapäivästä. Mutta eipä ole aikaisemmin ollut sellaista merimatkaa! Autolautta keikkui siihen malliin että matkustajat pitivät seinistä ja jopa pulloista kiinni kaupassa ja kaikki hoipertelivat laivan käytävillä enemmän tai vähemmän hyvinvoivan näköisinä. Huonovointisimmat oksentelivat vessassa ja ihan pakko sano tähän kohtaan - minä se vain tiirailin lokkeja ja naapurin koiria kotoisasti pääkallopaikaltani. Mutta meidän nuoriso kesti matkan hyvin, ei ollut oksennusta eikä mitään muutakaan. Onhan Hermann meren rannalta kotoisin ja Hildekin melkein...
Lauantaina sitten näyttelypaikalle lähdettiin vasta aamupäivällä. Useimmat näytteilleasettajat saapuivat maahan/ paikalle vasta lauantaina, sillä eläinlääkärintarkastus kesti koko aamupäivän. Laivalta ehti mukavasti hallille. Tarkastus oli hetkessä ohi ja nuorisomme majoittui venäläisten naapuriin. (Nythän kävi siis niin, että Hermann sai haltuunsa minun Suomenlipunsiniset verhoni ja Hildelle laitettiin matkaan Suran Pupujussi-verhot, sillä Tallinnan näyttely on vähän kuin euronäyttely mutta ei sitten kuitenkaan. Takaseinä on kiva olla vähän auki, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ja heidän omat verhonsa eivät sitten kuitenkaan toimineet tässä tilanteessa, ns. pussiin kun olivat ommeltu.)
Hermannin ja Hilden tuomarit olivat samat molemmilla, molempina päivinä.
Lauantaina tuomarina oli Mikael Edström ja Hilde sai arvosteluksi EX1 ja Hermann EX1 CAGCIB ja hän valmistui samalla Grand International Championiksi! Hermannilla ei ollut edes värikisaa, sillä väriryhmässä oli vain kaksi kissaa. Hilden värissä sen sijaan oli sekä aikuisia että pentuja ja molemmille otettiin omat värin parhaat, mutta ne molemmat menivät naapurimaahan. Hermann kuitenkin laittoi hanttiin vähän enemmän kuin odotin, sillä tuomari mietti todella pitkään kumpi nuorista pojista lähtee jatkoon, mutta niinhän siinä kävi että naapuri lähti jatkoon.
Lauantai- iltana sitten juhlittiin kaikkia valmistuneita huoneessa 421. Saimme oikein kirjallisen tekstiviestikutsun sinne. Voi miten hauska ilta kuulemma sihteeristöllä oli. Oli skumppaa, Vana Tallinnaa, pientä purtavaa, puheita ja kaikille valmistuneille annettiin kultainen kolikkomitali. Meirän Hermann tarjoili kaikille melonin makuista kuohuviiniä, joka jakoi mielipiteet kahtia. Tärkeintä tietysti oli, että seura oli mitä parhainta ja hauskinta :-)
Sunnuntaina tuomarina oli Sabine Mösch. Hän ihastui oitis Hildeen ja niinpä naapuruston väki sai katsella ihan rauhassa kun Hilde valittiin värin parhaaksi ollen samalla myös EX1. Hienoa Hilde! Meillä oli hauskaa mutta naapureilla ei. Myös Hermannilla meni lujaa, sillä hän sai ensimmäisen sertinsä luokassa 3. EX1 CACS. Hienoa Hermann! Molemmat pääsivät nominointiin, ja Hilden kohdalla paneeliin pääsy oli hilkulla, mutta sinne valittiin lopulta norjalainen ja samoin kävi Hermannin kohdalla, norjalaisten paneeliputki oli siis auki.
Kotimatkalle lähdettiin siinä klo 15.00 aikoihin ja kotona oltiin noin klo 22.00. Kyllä nää on rankkoja nää Tallinnan reissut, ei voi muuta sanoa. Mutta silti niin ihania. Voisivat lähteä vaikka uudestaan!
T: Leo
Edellisestä Tallinnan reissusta onkin aikaa. Siitä tulee jo vajaat kaksi vuotta, mitä sihteeristön kanssa asiaa muisteltiin. Nyt olikin hyvä ajankohta käydä päivittämässä Tallinnan viimeiset kuulumiset. Meidän poppoo lähti matkaan jo perjantaiaamusta ja perillä hotelli Scnellillä olivat myöhään iltapäivästä. Mutta eipä ole aikaisemmin ollut sellaista merimatkaa! Autolautta keikkui siihen malliin että matkustajat pitivät seinistä ja jopa pulloista kiinni kaupassa ja kaikki hoipertelivat laivan käytävillä enemmän tai vähemmän hyvinvoivan näköisinä. Huonovointisimmat oksentelivat vessassa ja ihan pakko sano tähän kohtaan - minä se vain tiirailin lokkeja ja naapurin koiria kotoisasti pääkallopaikaltani. Mutta meidän nuoriso kesti matkan hyvin, ei ollut oksennusta eikä mitään muutakaan. Onhan Hermann meren rannalta kotoisin ja Hildekin melkein...
 |
| Olemme saapuneet kohteeseen. |
 |
| Perjantai- iltana ehti mukavasti käydä katsomassa tunnelmallisen ja turisteille rakennetun Joulutorin. Se oli IHANA! |
Lauantaina sitten näyttelypaikalle lähdettiin vasta aamupäivällä. Useimmat näytteilleasettajat saapuivat maahan/ paikalle vasta lauantaina, sillä eläinlääkärintarkastus kesti koko aamupäivän. Laivalta ehti mukavasti hallille. Tarkastus oli hetkessä ohi ja nuorisomme majoittui venäläisten naapuriin. (Nythän kävi siis niin, että Hermann sai haltuunsa minun Suomenlipunsiniset verhoni ja Hildelle laitettiin matkaan Suran Pupujussi-verhot, sillä Tallinnan näyttely on vähän kuin euronäyttely mutta ei sitten kuitenkaan. Takaseinä on kiva olla vähän auki, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ja heidän omat verhonsa eivät sitten kuitenkaan toimineet tässä tilanteessa, ns. pussiin kun olivat ommeltu.)
Hermannin ja Hilden tuomarit olivat samat molemmilla, molempina päivinä.
 |
| Hilde ja M. Edström. |
 |
| Hilde tuomarin pöydällä. |
Lauantai- iltana sitten juhlittiin kaikkia valmistuneita huoneessa 421. Saimme oikein kirjallisen tekstiviestikutsun sinne. Voi miten hauska ilta kuulemma sihteeristöllä oli. Oli skumppaa, Vana Tallinnaa, pientä purtavaa, puheita ja kaikille valmistuneille annettiin kultainen kolikkomitali. Meirän Hermann tarjoili kaikille melonin makuista kuohuviiniä, joka jakoi mielipiteet kahtia. Tärkeintä tietysti oli, että seura oli mitä parhainta ja hauskinta :-)
 |
| Hotellihuoneen Snäks- tarjoilut. Hermannin tarjoama Meloni- skumppa on tässä vaiheessa vielä viilenemässä.... |
 |
| Hermannin kahdeksas serti luokassa 5. Tää on mun! Ja tällä mä valmistun GIC:ksi!!! |
 |
| Hilden kaunis EX1 ruusuke. |
T: Leo
21. marraskuuta 2017
Synttärit
Paljon onnea vaan,
paljon onnea vaan
paljon onnea Old Westit,
paljon onnea vaan <3
 |
| Sam Bass |
 |
| Johnny Mack Brown |
 |
| Bill Winter |
Tuhannesti onnea 2- vuotiaille Ihanille Pojille!
Toivoo Äiti perheineen
Kotikentälle
TUROKin näyttely
Marraskuun viimeinen viikonloppu vietetään kissamaisissa merkeissä.
Ei muuta kommentoitavaa.
Pitäkää hauskaa :-)
T: Leo
Marraskuun viimeinen viikonloppu vietetään kissamaisissa merkeissä.
Ei muuta kommentoitavaa.
Pitäkää hauskaa :-)
T: Leo
16. marraskuuta 2017
14. marraskuuta 2017
URK 11-12.11.2017
11.11.2017
Tänään on Hilden elämän ensimmäinen näyttelypäivä. Meitä kaikkia jännittää, minuakin täällä kotona. Näyttelyjoukot nimittäin lähtivät laukkuineen jo toooosi aikaisin ajamaan kohti Helsinkiä, sateessa ja pimeässä. Minä jäin kotiin Rouvan ja Tyttären seuraksi.
Hilden tuomarina oli Carin Sahlberg ja Carin kehui kovasti Hilden turkkia ja muitakin ominaisuuksia ja tulokseksi tuli EX1. Voi miten hieno aloitus noinkin pienelle tytölle!
Hermannilla taas oli minullekin tuttu Bjarne Wikström. Hermann kuuluu väriryhmään 7 ja hopeaporukkaa ennen arvosteltiin kaikki punaiset coonit.( Niinkuin minuakin aikoinaan- äityi sihteerini muistelemaan ) Hermann sai sertinsä ja pääsi nominointiin asti, mutta siellä eivät rahkeet enää riittäneet. Se on kuulkaas vaikeaa täällä suuressa maailmassa!
Hotelliksi valikoitui tällä kertaa minulle ihan uppo-outo Holiday Inn. Ei kuulemma tarvitse ajella minnekään ja Messukeskuksesta pääsee kätevästi sisäkauttakin hotellille. Myös aamupalan ehtii syömään kunnolla eikä tarvitse ottaa sitä aamiaissämpyläpussukkaa mukaan. Mutta kyllä sitä kuulemma käveltiin. Kissojen kanssa ei päässyt sisäkautta ollenkaan hotellille ja esim. vesisateessa oli varsin epämiellyttävää kävellä katuja pitkin. Sillä eihän kukaan nyt parin sadan metrin matkaa varten autoaan siirrä! Toisaalta oli kauhean kiva, kun minun lempi-ihmiseni oli kuoleman väsynyt, niin hän pääsi sisäkautta hipsimään hotellille lepäämään. Se on raskasta tämä kissanäyttelyelämä, minä sen tiedän jos kuka. Ja ihme kyllä, hän löysi vielä myöhemmin hallille takaisin. On se messukeskus sen verran sokkeloinen meille raisiolaisille.
Hotellihuoneessa oli ihana kokolattiamatto, ja muutenkin sisustus oli aavistuksen vanhoillista, mutta suht siistiä. Minä jo kuvittelin mielessäni Gordon Ramsayn tutkimassa UV- valolla roiskeita sieltä sun täältä ja samalla painoin pääni pehmeälle, omalle roiskeettomalle pedilleni. No naljailut sikseen. Kyllä he siellä viihtyivät, ei mitään moittimista. Hotellihuoneessa oli jopa kylpyamme jossa olikin kiva tassutella.
Meillä täällä kotona kävi taas hoitaja meitä moikkaamassa. Helsinkiin lähti illalla tällainen tekstiviesti:
Ja taas minua kiiteltiin ja kehuttiin! Hyvä minä!
12.11.2017 ISÄNPÄIVÄ JA RANSKALAINEN PÄIVÄ
Siis ensinnäkin, minun joka olen sen sentään tässä perheessä ainoa Isä, piti herätä yksinäiseen kotiin muiden rillutellessa maailmalla. Onneksi hoitajamme kävi meitä moikkaamassa ja hän sai taas todeta että kaikki on hyvin. No tietysti oli, kyllähän minä pidän siitä huolen.
Helsingissä herättiin lorisevaan ääneen. Hilde nimittäin kaatoi vesilasin aamutuimaan - se niistä Ramsayn roiskejutuista- joten aamu alkoi melko vauhdikkaasti. Hotelliaamiainen maistui hyvin ja erityistä plussaa oli kylmäsavulohi! NAM! Mutta ranskalaisen päivästä tekee se, että sekä Hilden että Hermannin tuomarit tulivat molemmat Ranskan maasta. He arvostelivat vieläpä vierekkäisissä pöydissä. Ranskassa taas ruoka-annokset ovat minulle liian pieniä, leipä haetaan aina tuoreena kaupasta eikä osteta mistään muovipusseissa, punaviini on arkijuoma ja miehet erittäin, erittäin huumorintajuisia. Onneksi siellä on kuulemma lihaa vähän joka ruuassa.
Hilden tuomari oli Yan Roca Folc joka ihastui pikkutyttöömme oitis ja tulokseksi tuli EX1 BIV NOM. "She have everything" sanoi Yan. Voi miten ihanasti sanottu! Paneelissa oli vastassa siperialainen ja kaksi norjalaista villapaitaa ja sitten kävi niin että Hilde sai yhden äänen - UPEETA - ja siperialainen sai loput kolme ääntä. Mutta Hilde oli sentään toiseksi paras kategorian 2. pentu.
Hermannilla ei mennyt yhtä lennokkaasti vaikka korvat viestittivätkin toista. Hermannin tuomari oli meille kaikille ihan uusi tuomari Philippe de Guerny Ventura. Hermann sai kaivatun sertin EX1 CAGCIB mutta siihen tyssäsi kisat. Vähemmän tyttöjä, enemmän ruokaa sanoi Philippe. No tietäähän sen, nuoret kollit. Tälleen vanhempana sitä osaa arvostaa ruokapöytää jo ihan eri tavalla. Mutta tuomari kiitteli kovasti Hermannin hopeaturkkia joka oli kaunis ja silkkinen. Joten kyllä tämä päivä oli kaikin tavoin aurinkoinen ja ihana. Jännitystä riitti pitkälle iltapäivään!
Minulla tuotiin tuliaisiksi jotain ihan outoja leluja. Valkoinen rotta, siittiösolu ja tuo kaikken ihmeellisin ja pelottavakin vähän, pieni hopearaitainen pikkukissa. YÄK!
Näillä mennään.
T: LEO
Tänään on Hilden elämän ensimmäinen näyttelypäivä. Meitä kaikkia jännittää, minuakin täällä kotona. Näyttelyjoukot nimittäin lähtivät laukkuineen jo toooosi aikaisin ajamaan kohti Helsinkiä, sateessa ja pimeässä. Minä jäin kotiin Rouvan ja Tyttären seuraksi.
Hilden tuomarina oli Carin Sahlberg ja Carin kehui kovasti Hilden turkkia ja muitakin ominaisuuksia ja tulokseksi tuli EX1. Voi miten hieno aloitus noinkin pienelle tytölle!
Hermannilla taas oli minullekin tuttu Bjarne Wikström. Hermann kuuluu väriryhmään 7 ja hopeaporukkaa ennen arvosteltiin kaikki punaiset coonit.( Niinkuin minuakin aikoinaan- äityi sihteerini muistelemaan ) Hermann sai sertinsä ja pääsi nominointiin asti, mutta siellä eivät rahkeet enää riittäneet. Se on kuulkaas vaikeaa täällä suuressa maailmassa!
Hotelliksi valikoitui tällä kertaa minulle ihan uppo-outo Holiday Inn. Ei kuulemma tarvitse ajella minnekään ja Messukeskuksesta pääsee kätevästi sisäkauttakin hotellille. Myös aamupalan ehtii syömään kunnolla eikä tarvitse ottaa sitä aamiaissämpyläpussukkaa mukaan. Mutta kyllä sitä kuulemma käveltiin. Kissojen kanssa ei päässyt sisäkautta ollenkaan hotellille ja esim. vesisateessa oli varsin epämiellyttävää kävellä katuja pitkin. Sillä eihän kukaan nyt parin sadan metrin matkaa varten autoaan siirrä! Toisaalta oli kauhean kiva, kun minun lempi-ihmiseni oli kuoleman väsynyt, niin hän pääsi sisäkautta hipsimään hotellille lepäämään. Se on raskasta tämä kissanäyttelyelämä, minä sen tiedän jos kuka. Ja ihme kyllä, hän löysi vielä myöhemmin hallille takaisin. On se messukeskus sen verran sokkeloinen meille raisiolaisille.
Hotellihuoneessa oli ihana kokolattiamatto, ja muutenkin sisustus oli aavistuksen vanhoillista, mutta suht siistiä. Minä jo kuvittelin mielessäni Gordon Ramsayn tutkimassa UV- valolla roiskeita sieltä sun täältä ja samalla painoin pääni pehmeälle, omalle roiskeettomalle pedilleni. No naljailut sikseen. Kyllä he siellä viihtyivät, ei mitään moittimista. Hotellihuoneessa oli jopa kylpyamme jossa olikin kiva tassutella.
Meillä täällä kotona kävi taas hoitaja meitä moikkaamassa. Helsinkiin lähti illalla tällainen tekstiviesti:
"Kotona kaikki hyvin 
Leo se on aina yhtä fiksu! 
Hän oottelee, että laatikko on siivottu, ja menee vääntämään tortut, mut kuitenkin AINA ennen ku me lähdetään. Siinä on pelisilmää, jos missä! 
"
Leo se on aina yhtä fiksu! Hän oottelee, että laatikko on siivottu, ja menee vääntämään tortut, mut kuitenkin AINA ennen ku me lähdetään. Siinä on pelisilmää, jos missä! "Ja taas minua kiiteltiin ja kehuttiin! Hyvä minä!
12.11.2017 ISÄNPÄIVÄ JA RANSKALAINEN PÄIVÄ
Siis ensinnäkin, minun joka olen sen sentään tässä perheessä ainoa Isä, piti herätä yksinäiseen kotiin muiden rillutellessa maailmalla. Onneksi hoitajamme kävi meitä moikkaamassa ja hän sai taas todeta että kaikki on hyvin. No tietysti oli, kyllähän minä pidän siitä huolen.
Helsingissä herättiin lorisevaan ääneen. Hilde nimittäin kaatoi vesilasin aamutuimaan - se niistä Ramsayn roiskejutuista- joten aamu alkoi melko vauhdikkaasti. Hotelliaamiainen maistui hyvin ja erityistä plussaa oli kylmäsavulohi! NAM! Mutta ranskalaisen päivästä tekee se, että sekä Hilden että Hermannin tuomarit tulivat molemmat Ranskan maasta. He arvostelivat vieläpä vierekkäisissä pöydissä. Ranskassa taas ruoka-annokset ovat minulle liian pieniä, leipä haetaan aina tuoreena kaupasta eikä osteta mistään muovipusseissa, punaviini on arkijuoma ja miehet erittäin, erittäin huumorintajuisia. Onneksi siellä on kuulemma lihaa vähän joka ruuassa.
Hilden tuomari oli Yan Roca Folc joka ihastui pikkutyttöömme oitis ja tulokseksi tuli EX1 BIV NOM. "She have everything" sanoi Yan. Voi miten ihanasti sanottu! Paneelissa oli vastassa siperialainen ja kaksi norjalaista villapaitaa ja sitten kävi niin että Hilde sai yhden äänen - UPEETA - ja siperialainen sai loput kolme ääntä. Mutta Hilde oli sentään toiseksi paras kategorian 2. pentu.
Hermannilla ei mennyt yhtä lennokkaasti vaikka korvat viestittivätkin toista. Hermannin tuomari oli meille kaikille ihan uusi tuomari Philippe de Guerny Ventura. Hermann sai kaivatun sertin EX1 CAGCIB mutta siihen tyssäsi kisat. Vähemmän tyttöjä, enemmän ruokaa sanoi Philippe. No tietäähän sen, nuoret kollit. Tälleen vanhempana sitä osaa arvostaa ruokapöytää jo ihan eri tavalla. Mutta tuomari kiitteli kovasti Hermannin hopeaturkkia joka oli kaunis ja silkkinen. Joten kyllä tämä päivä oli kaikin tavoin aurinkoinen ja ihana. Jännitystä riitti pitkälle iltapäivään!
Minulla tuotiin tuliaisiksi jotain ihan outoja leluja. Valkoinen rotta, siittiösolu ja tuo kaikken ihmeellisin ja pelottavakin vähän, pieni hopearaitainen pikkukissa. YÄK!
Näillä mennään.
T: LEO
Tallinnan näyttely
 | ||
| Tulevana viikonloppuna perheestämme osallistutaan Tallinnan kissanäyttelyyn. Sitä odotellessa. Minä jään toki kotiin paimentamaan näitä kahta. Ja minua tullaan paimentamaan kuulemma henkilö X:n taholta. Onnekasta näyttelyviikonloppua teille kaikille! |
10. marraskuuta 2017
Heippa!
Lukekaapa tuo: Kissanäyttelyviikonloppu
Näyttelytaukomme on historiaa ja meidän perheen kaksi nuorimmaista lähtevät Helsinkiin hankkimaan lisää näyttelykokemusta.
Hyvä meidän tiimi!
Minä jään toki kotimieheksi näitä kahta "paimentamaan" ja minua kuulemma tulee joku henkilö X paimentamaan. Että silviisiin.
Onnekasta näyttelyviikonloppua kaikille!
T: Leo
Lukekaapa tuo: Kissanäyttelyviikonloppu
Näyttelytaukomme on historiaa ja meidän perheen kaksi nuorimmaista lähtevät Helsinkiin hankkimaan lisää näyttelykokemusta.
Hyvä meidän tiimi!
Minä jään toki kotimieheksi näitä kahta "paimentamaan" ja minua kuulemma tulee joku henkilö X paimentamaan. Että silviisiin.
Onnekasta näyttelyviikonloppua kaikille!
T: Leo
6. marraskuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)