Tänään on Hilden elämän ensimmäinen näyttelypäivä. Meitä kaikkia jännittää, minuakin täällä kotona. Näyttelyjoukot nimittäin lähtivät laukkuineen jo toooosi aikaisin ajamaan kohti Helsinkiä, sateessa ja pimeässä. Minä jäin kotiin Rouvan ja Tyttären seuraksi.
Hilden tuomarina oli Carin Sahlberg ja Carin kehui kovasti Hilden turkkia ja muitakin ominaisuuksia ja tulokseksi tuli EX1. Voi miten hieno aloitus noinkin pienelle tytölle!
Hermannilla taas oli minullekin tuttu Bjarne Wikström. Hermann kuuluu väriryhmään 7 ja hopeaporukkaa ennen arvosteltiin kaikki punaiset coonit.( Niinkuin minuakin aikoinaan- äityi sihteerini muistelemaan ) Hermann sai sertinsä ja pääsi nominointiin asti, mutta siellä eivät rahkeet enää riittäneet. Se on kuulkaas vaikeaa täällä suuressa maailmassa!
Hotelliksi valikoitui tällä kertaa minulle ihan uppo-outo Holiday Inn. Ei kuulemma tarvitse ajella minnekään ja Messukeskuksesta pääsee kätevästi sisäkauttakin hotellille. Myös aamupalan ehtii syömään kunnolla eikä tarvitse ottaa sitä aamiaissämpyläpussukkaa mukaan. Mutta kyllä sitä kuulemma käveltiin. Kissojen kanssa ei päässyt sisäkautta ollenkaan hotellille ja esim. vesisateessa oli varsin epämiellyttävää kävellä katuja pitkin. Sillä eihän kukaan nyt parin sadan metrin matkaa varten autoaan siirrä! Toisaalta oli kauhean kiva, kun minun lempi-ihmiseni oli kuoleman väsynyt, niin hän pääsi sisäkautta hipsimään hotellille lepäämään. Se on raskasta tämä kissanäyttelyelämä, minä sen tiedän jos kuka. Ja ihme kyllä, hän löysi vielä myöhemmin hallille takaisin. On se messukeskus sen verran sokkeloinen meille raisiolaisille.
Hotellihuoneessa oli ihana kokolattiamatto, ja muutenkin sisustus oli aavistuksen vanhoillista, mutta suht siistiä. Minä jo kuvittelin mielessäni Gordon Ramsayn tutkimassa UV- valolla roiskeita sieltä sun täältä ja samalla painoin pääni pehmeälle, omalle roiskeettomalle pedilleni. No naljailut sikseen. Kyllä he siellä viihtyivät, ei mitään moittimista. Hotellihuoneessa oli jopa kylpyamme jossa olikin kiva tassutella.
Meillä täällä kotona kävi taas hoitaja meitä moikkaamassa. Helsinkiin lähti illalla tällainen tekstiviesti:
"Kotona kaikki hyvin 
Leo se on aina yhtä fiksu! 
Hän oottelee, että laatikko on siivottu, ja menee vääntämään tortut, mut kuitenkin AINA ennen ku me lähdetään. Siinä on pelisilmää, jos missä! 
"
Leo se on aina yhtä fiksu! Hän oottelee, että laatikko on siivottu, ja menee vääntämään tortut, mut kuitenkin AINA ennen ku me lähdetään. Siinä on pelisilmää, jos missä! "Ja taas minua kiiteltiin ja kehuttiin! Hyvä minä!
12.11.2017 ISÄNPÄIVÄ JA RANSKALAINEN PÄIVÄ
Siis ensinnäkin, minun joka olen sen sentään tässä perheessä ainoa Isä, piti herätä yksinäiseen kotiin muiden rillutellessa maailmalla. Onneksi hoitajamme kävi meitä moikkaamassa ja hän sai taas todeta että kaikki on hyvin. No tietysti oli, kyllähän minä pidän siitä huolen.
Helsingissä herättiin lorisevaan ääneen. Hilde nimittäin kaatoi vesilasin aamutuimaan - se niistä Ramsayn roiskejutuista- joten aamu alkoi melko vauhdikkaasti. Hotelliaamiainen maistui hyvin ja erityistä plussaa oli kylmäsavulohi! NAM! Mutta ranskalaisen päivästä tekee se, että sekä Hilden että Hermannin tuomarit tulivat molemmat Ranskan maasta. He arvostelivat vieläpä vierekkäisissä pöydissä. Ranskassa taas ruoka-annokset ovat minulle liian pieniä, leipä haetaan aina tuoreena kaupasta eikä osteta mistään muovipusseissa, punaviini on arkijuoma ja miehet erittäin, erittäin huumorintajuisia. Onneksi siellä on kuulemma lihaa vähän joka ruuassa.
Hilden tuomari oli Yan Roca Folc joka ihastui pikkutyttöömme oitis ja tulokseksi tuli EX1 BIV NOM. "She have everything" sanoi Yan. Voi miten ihanasti sanottu! Paneelissa oli vastassa siperialainen ja kaksi norjalaista villapaitaa ja sitten kävi niin että Hilde sai yhden äänen - UPEETA - ja siperialainen sai loput kolme ääntä. Mutta Hilde oli sentään toiseksi paras kategorian 2. pentu.
Hermannilla ei mennyt yhtä lennokkaasti vaikka korvat viestittivätkin toista. Hermannin tuomari oli meille kaikille ihan uusi tuomari Philippe de Guerny Ventura. Hermann sai kaivatun sertin EX1 CAGCIB mutta siihen tyssäsi kisat. Vähemmän tyttöjä, enemmän ruokaa sanoi Philippe. No tietäähän sen, nuoret kollit. Tälleen vanhempana sitä osaa arvostaa ruokapöytää jo ihan eri tavalla. Mutta tuomari kiitteli kovasti Hermannin hopeaturkkia joka oli kaunis ja silkkinen. Joten kyllä tämä päivä oli kaikin tavoin aurinkoinen ja ihana. Jännitystä riitti pitkälle iltapäivään!
Minulla tuotiin tuliaisiksi jotain ihan outoja leluja. Valkoinen rotta, siittiösolu ja tuo kaikken ihmeellisin ja pelottavakin vähän, pieni hopearaitainen pikkukissa. YÄK!
Näillä mennään.
T: LEO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti